keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kuukausia myöhemmin


Huhuh, edellisestä oikeasta postauksesta on kulunut jo melko kauan, mutta ehkä se sallitaan. Nyt on kevään ponnisteluista kuitenkin jäljellä enää yo-juhlat ja sitten se on niin sanotusti siinä. Pääsykokeiden jälkeen aloitin heti työt, joten vapaa-aikaan en ole vielä ehtinyt kyllästyä ;)

Pätkiksen tämän vuotinen orivarsa Allun Mignon (c) Heidi Kanisto

Pääasia on, että kaikilla täällä on kaikki hyvin. Kaikki hevoset ovat pysyneet terveinä ja hyvässä kunnossa. Tällä hetkellä ne ovatkin erityisen onnellisia, sillä ne ovat päässeet totuttelemaan ruohoon alkavaa laidunkautta varten. Etenkin Pätkis ja Aatos ovat tästä hyvin innoissaan 😂



Talvella kerroin muistaakseni myös täällä blogin puolella Pätkiksen inhottavasta ähkykierteestä ja klinikkareissusta. Pätkikseltä löydettiin siis klinikalla aivan minimaalinen punainen piste sen mahasta, ja ell halusi varmuudeksi antaa meille kahden viikon gastrogard- kuurin, sillä mitään muita selittäviä tekijöitä ähkyilyyn ei löytynyt. Päinvastoin ell oli ihmeissään, kuinka näin hyvissä kotioloissa jatkuvalla slowfeading ruokinnalla, ähkyt ovat näin usein toistuvia. 

Pätkis sai kuitenkin ensimmäisen ähkynsä kuurin loppupuolella, jolloin ymmärsin heti, että 400 euron lääkitys oli ihan turha, ei kyseessä ollut mahahaava. Ongelmat kuitenkin ratkesivat mitä helpoimmalla tavalla. Toukalle oli tulossa osteopaatti hieromaan ja äiti sitten ehdotti, että jos hän käsittelisi myös Pätkiksen. Ja niin siinä sitten kävi, että vihdoin saimme syyn tälle ähkyilylle. Pätkiksen ristiselkään oli muodostunut skolioosin tyyppinen "mutka" joka oli kohdassa, jossa hermosto on yhteydessä suolistoon. Näin ollen tämä (tod. näköisesti astumisen seurauksena syntynyt)  mutka aiheutti valtavaa painetta ja häiritsi Pätkisparan elämää ihan todenteolla. Muutos oli havaittavissa silmin, kun Tiina hieroi mutkan auki. Moni muu hieroja on aikaisemminkin ihmetellyt tuota samaa kohtaa, mutta ei ole osannut sanoa siitä mitään sen kummempaa. Aika uskomatonta, ettei kukaan muu ole tätä huomannut, kuitenkin useampi ell ja hieroja ovat Pätkistä tutkineet. Mutta pääasia on, että silmäteräni on nyt kunnossa 💗


Aatos taas on keskittynyt kasvamaan, komistumaan ja pitämään isänsä skarppina. Olemme mm harjoitelleet trailerissa matkustamista, suojien ja pinteleiden käyttöä ja narun päässä esiintymistä. Toivottavasti pääsemme sitten syksyllä kiertämään parit näyttelyt, sillä jos ei muuta niin Aatos on ainakin maailman kiltein vuotias 💗


Ja entäs sitten Toukka. Noh neiti on saanut talven aikana mielettömästi voimaa ja sen lyhyt kaulakin on hetkittäin jo paremmin "esillä". Kilpailuja on takana kolmet, ja kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Tai ehkä epäonnistunut on väärä sana, sillä yhtään täyttä fiaskoa ei ole sattunut, vaikka lähellä on käyty 😂. 

Ainon prix de Hippos luokassa ratsastin itse mm. kaksi kertaa väärin ja lisäksi Toukka pelasi suullaan ja kuolaimilla ihan ennennäkemättömällä tavalla. Ainon jälkeen kilpailtiin Tampereella, jossa tulos oli ihan ok 62,5% ja sijoitus 14/40. Silti näistä kilpailuista jäi vähän huono maku suuhun, sillä Toukka oli radalla todella vahva ja kiireinen, sillä se joskus menettää radalla malttinsa ollessaan liian innokas. Tietysti pääsyy on satulan päällä, sillä luotin verryttelyssä liikaa Toukan rentouteen, enkä ratsastanut takaosaa tarpeeksi aktiiviseksi. Yritän nyt kovasti oppia virheistäni, kisakausihan on vasta alussa ja mulla on maailman mainion pitkäkorva💗



Palataan seuraavaksi sitten kisakuulumisilla tai ylioppilaskuvien merkeissä! Ajankohtaisimmat kuulumiset löytää meidän instagram-tililtä @teamtiitola :)

2 kommenttia:

  1. Kiva lukea täältäkin teidän kuulumisia :) Onneksi Pätkiksen ähkyille löytyi selitys!

    VastaaPoista