lauantai 25. helmikuuta 2017

Missä mennään, Toukka?

Suomen talvi on (jälleen) huolehtinut siitä, ettei meidän maneesittomien treenaamisesta tule liian helppoa. Ei nyt, en valita, sillä meillä on ihan tallin vieressä muutaman hehtaarin kokoinen pelto, jossa olen päässyt ratsastamaan koko talven. Ja uskallampa väittää, että hevoseni ovat saaneet parempaa lihaskuntotreeniä kuin monen maneesitalleilla asuvien heposet ;)


Tietysti tähän talveen on mahtunut muutama pieni "jääkausi", jolloin myös pelto on ollut liukas. Mutta siis ihan hyvät treeniolosuhteet meillä on! 

Viimeisimmästä valmennuksesta on taas luvattoman kauan, sillä yo-kirjoitukset ja pitkät matkat kouluihin vievät hevosten ohella ihan kaiken aikani. Mutta vaikka valmennukseen en ole päässyt, ei se estä meitä treenaamasta. Etenkin, kun me treenaamme niitä perusasioita. 


Oikeastaan juuri näiden kuvien ottohetkellä tajusin, kuinka tärkeää on hallita ne perusasiat aivan jokaisessa tilanteessa. Näissä kuvauksissa Toukka oli ajoittain todella villi, minkä voitte huomata esimerkiksi ylemmässä kuvassa siitä, kuinka lyhyellä kaulalla tamma siinä liikkuu. Ja näissä kohdin minulla olisi todella paljon parannettavaa. 


Seuraavana päivänä mennessäni ratsastamaan tajusin, kuinka paljon meillä on oikeasti onkaan puutteita noissa perusjutuissa. Siispä otin ohjat käteen ja ratsastin sitä käyntiä niin kauan, että Toukka ihan oikeasti käveli. Sen täytyy taipua ja kävellä rehellisesti ilman minkäänlaista kiirehtimistä. Ja siis olen toki ennenkin vaatinut näitä kyseisiä asioita, mutta en näin ehdottomasti. Kuulostaa jotenkin huolimattomalta, mutta niin siinä on päässyt käymään keskittyessäni "vääriin" tai toissijaisiin asioihin. 



Minut henkiläkohtaisesti tuntevat ihmiset varmasti tietävät, kuinka tarkka ratsastaja olen ja siksi tämä tuntuukin niin hurjalta. Etenkin, koska jo muutaman viikon täsmällisellä ja joustamattomalla perustyöskentelyllä on ollut ihan mielettömän hienot tulokset!


Vikahan ei ikinä ole ollut Toukassa, eihän ketään saa syyttää siitä, että on yksinkertaisesti liian hyvä ja innokas työssään. Olenkin melko varma siitä, että jos Toukka olisi ihminen, se tekisi töitä vaikka ilmaiseksi, kunhan se olisi alalla, jota se rakastaa. 


Viime viikonloppuna sain taas hyvän muistutuksen Toukan työmoraalista, kun päästin yhden meidän tallilaisen kokeilemaan sitä. Hän totesi minulle "Tämähän jaksaa mennä tätä samaa tehtävää vaikka ikuisesti!" ja tottahan se on. Toukka on niin käsittämättömän omistautunut treenikaveri, ettei sitä aina edes ymmärrä. Se vain tekee ja tekee ja tekee. Ja mieluiten vielä uudestaan ;)


Joten mielestäni meillä menee nyt hyvin. Olen napannut kiinni oikeasti merkittävästä ratsastuksellisesta yksityiskohdasta ja Toukka on yhä oma, täydellinen, itsensä 💗 Nyt vaan pirusti treeniä ja kohti uusia haasteita (vaikka toki vanhojakin riittää 😂)!


2 kommenttia:

  1. Tää on kyllä hieno! ♥ Mirellalta tulee kyllä aina myös ihan mielettömän hienoja kuvia!!

    Meillä on kans Antin kanssa panostettu joka kerta vaan enemmän ja enemmän perusasioihin. Joskus oon kyllä kouluratsastajalta kuullutkin, että mitä korkeammalle tasolle mennään niin sitä enemmän perusasioihin panostetaan. Ymmärrettävää toki, ettei piruetteja tehdä ellei pidätteet ja pohkeet ole ihan täysin läpi. ;D
    Ei aina vaan itsekkään tajua, kuinka perusteellinen tarvitsee olla kehittyäkseen. Onni on kuitenkin nämä opettavat hevoset! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!♥

      Mirellaan voi kyllä luottaa kerta toisensa jälkeen, mä tiesin heti ensimmäisten kuvauksien jälkeen, että mikäli ylioppilaaksi valmistun niin kukaan muu kuin hän ei kelpaa mun yo-kuvia ottamaan ;)

      Ja ihan totta puhut! Välillä vaikeampien juttujen treenaamisen jälkeen meinaa iskeä epätoivo, kun joutuu palaamaan takaisin sinne alkeistasolle. Vaikka siellähän se koko homman ydin on, kuten sanoit! Onneksi meillä on niin hienot suomenhevoset♥!

      Poista