sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kiireiset kuulumiset


Tuntuupa vaikealta alottaa tämän postauksen kirjoittaminen. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta elän tällä hetkellä sellaisen stressin ja kiireen keskellä, että jokainen minuutti on arvokas. Postauksen kirjoittaminen ei tunnu ajan hukalta, päinvastoin, mutta ajatukseni ovat jotenkin väsyneitä. Pahoittelen siis jo valmiiksi postauksen sisältämiä ajatuskatkoja ja virheitä. Jos tästä tekstistä ei tule mitään, niin tuijottakaa ainakin noita kuvia, ne ovat mielettömän hienoja! Ja Mirellan käsialaa, totta kai ;)


Arki siis rullailee rauhallisesti omalla painollaan; käyn koulussa, valmennuskurssilla, teen tallia ja liikutan hevosia. Ihan hirveästi ei tosiaan vuorokauteen jää niitä ylimääräisiä tunteja. Onneksi tämä touhu kohta helpottaa kun luku"loma" alkaa ja tavallinen lukio jää tuosta yhtälöstä pois. Hevosten liikutuksesta en kyllä ole tinkinyt, mutta suunnittelua tämä homma on kyllä vaatinut. Säät ovat tällaiselle maneesittomalle ratsastajalle olleet vähän epäsuotuisia, mutta meillä on onneksi tuossa vieressä hyvä pelto, jossa on voinut ratsastaa kentän ollessa jäässä. Maastossa puolestaan ei ole hirveästi käyntiä kovempaa liikuttu, mutta käyntimaastot ovat oikeasti todella hyödyllisiä, niitä vähätellään ihan suotta!


Toukan kanssa me on edetty tässä elämässä aika kivasti! Tietysti vieläkin mukana on huonompia päiviä ja malttamattomia hetkiä, mutta mielestäni Toukka on muuttunut ulkoisestikin paljon. Se on vähä kompaktimpi (jos näin pitkärunkoisesta hevosesta saa näin sanoa) ja kantaa itsensä miljoona kertaa paremmin. Meillä tosin oli pari villimpää hetkeä, kun Toukka keksi pukittelun jalon taidon kokoavan työskentelyn yhteydessä, mutta tästä lisää myöhemmin, lupaan kirjoittaa näiden hienojen kuvien innoittamana Toukan kehityksestä lisää!


Sitten mr. Murheenkryyni eli Pätkis. Poika parka on ähkyillyt koko talven pelottavan usein. Se siis "ähkynsä" aikana pissaa ja kakkaa normaalisti, mutta ei syö tai juo ja kerää vain kaasua. Ja tämä kaikki menee ohi ihan vain yhdellä kipulääkeannoksella. Lähdimme sitten hakemaan tälle ongelmalle syitä klinikalta tämän viikon torstaina. 

Klinikalla Pätkis tähystettiin (kaksi kertaa) ja siitä otettiin hiekkakuvat. Ja uskokaa tai älkää, heikkaa ei ollut yhtään. Viimeksi heikkakuvissa (v.2015) hiekkakertymä oli 16x28 neliösenttiä. En meinannut ihan heti todeksi uskoa, kun tätä röntgenkuvaa tuijottelin. Myöskään tähystys ei antanut selvyyttä ongelmaamme. Kaikki näytti todella siistiltä ja hienolta! Yhden ainokaisen, pienen punoittavan läntin eläinlääkäri kuitenkin onnistui löytämään. Mahahaavaksi sitä ei oikein voinut kutsua, sillä se oli niin mitättömän pieni, eikä limakalvo ollut rikkoutunut yhtään. Pätkis sai kuitenkin kahden viikon gastrogard kuurin, jospa mahahaavalääkityksestä löytysi ratkaisu, sillä Pätkis on niin älyttömän herkkä otus. Mielettömän hienosti se käyttäytyi koko reissun, tätä hevosta ei ikinä tarvitse hävetä 💗

Nyt kaikki vaikuttaa taas Pätkiksenkin kohdalla hyvältä, joten toivottavasti pahin on nyt takanapäin! Innolla odottelen kevään saapumista ja sen myötä tämän stressin helpottumista! Onneksi mulla on ihania ihmisiä ja etenkin hevosia ympärilläni! 💗


Meidän jengin aktiivisempia kuulumisia voi muuten seurata instagramissa @teamtiitola! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti