torstai 24. marraskuuta 2016

Kuin kaksi marjaa



Tämän kauniin katseen olen saanut kohdata vuoden jokaisena päivänä jo viiden vuoden ajan. En ikinä uhonda sitä hetkeä, kun pikkuisena 13-vuotiaana ponityttönä sain ensi kertaa kuulla Pätkiksestä. Jo aluevalmentajani kertoessa faktoja orista, olin täysin varma, että se on tuleva hevoseni. Noin viikkoa myöhemmin Pätkiksen tavatessani, tunsin jälleen saman tunteen, mutta monen monta kertaa vahvempana.


Pätkis ei ollut hevosista ehkä se kaikista helpoin, mutta se oli äärettömän kiltti ja mielyttämisenhaluinen, valehtelematta kiltein hevonen, jonka olen tähän päivään mennessä tavannut. Haaveilin jo pienestä asti hetkestä, jolloin saisin hankittua itselleni tamman, jotta saisin omasta oristani varsan. Tiesin, että nämä olivat vain kaukaisia haaveita tai unelmia, jotka kuuluvat jokaisen tamman tai oriin omistajan elämään. 


Ja nyt, viisi vuotta myöhemmin tallissani seisoo oma rakas orini minikopionsa kera. Pätkis ja juuri vajaa viikko sitten vieroitettu Aatos asuvat tallissa vierekkäin, ja kuten hyvän isän tapoihin kuuluu, Pätkis huolehtii pojastaan kokoajan. Meidän tallissahan on hevosille mukavat avokarsinat, joilla hevoskontaktit on maksimoitu. Ja pakko myöntää, ikinä en ole nähnyt Pätkistä noin hyvinvoivana, kuin Aatoksen meillä ollessa. 


Toisin kuin näiden kuvien otto hetkellä, isä ja poika myös tarhaavat yhdessä. Harvan orin uskaltaa varsan kanssa samaan tarhaan laittaa, mutta Pätkis on jälleen kerran vahva poikkeus. Se on suhtautunut Aatokseen kuin Aatos olisi särkyvä ja arvokas lasiesine. Se pitää kyllä pojan kurissa, mutta kurissapito hoidetaan Pätkiksen tyylillä, eli kiltisti ilman väkivaltaa. Jo pieni katse tai takajalan liikautus (jaka ei siis nouse maasta) on riittävä merkki varsalle.  Jos siis sanonta rakkaudestahan se hevonenkin potkii pitää paikkansa, niin Pätkis on jotain muuta kuin hevonen ;)


Ei sitä vaan voi ruusunpunaisten lasien läpi hevosiaan tarkasteleva omistaja muuta sanoa kuin, että maailman parhaalla orilla on maailman paras lapsi, niinhän se perinnöllisyystiede meille sanoo 💗

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, niin kauniita yhdessä, varmaan on, kuin katsoisi pienempää kopioita :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Tosin ei varmasti mene montaa kuukautta kun Aatos on jo isompi ;)

      Poista