torstai 27. lokakuuta 2016

Kolme vuotta- eikä ihan suotta


10.10.2016


Olen varmaan jokaisena vuonna, kyseistä postausta kirjoittaessani, aloittanut tämän samoilla sanoilla. Miten tämä hevonen on ollut minulla jo kolme vuotta?


Mietin kovasti, millaisella "teemalla" tätä postausta lähtisin toteuttamaan ja inspiraatioksi luin vanhat postaukset ensimmäisen ja toisen vuoden yhteiselon jälkeen. Kyseiset postaukset selaamalla saatte myös melko kattavan kuvan siitä, millaista polkua tässä on kolme vuotta tallustettu. 




Vanhoista postauksista on varmasti käynyt selväksi, miten paljon olen ajan kuluessa oppinut pitämään tästä hevosesta. Huolimatta siitä, että alussa kaikki oli jotenkin niin epävarmaa. Olin itse aika varovainen Toukan suhteen ja se puolestaan oli jotenkin hyvin sisäänpäinkääntynyt ja arka sekä lapsellinen ja touhukas samaan aikaan. Toukka jotenkin erikoisella tavalla kätki epävarmuuttaan turhanpäiväiseen hössötykseen.



Vasta nyt, kolmen vuoden työskentelyn tuloksena, voin todeta tamman oikeasti rauhoittuneen. Molemmat valmentajistani totesivat juuri edellisillä valmennustunneilla, että se on todella kasvanut aikuiseksi. 


Tavalla tuo "aikuiseksi kasvaminen" ei kuitenkaan ole mielestäni ihan oikea termi kuvaamaan Toukassa tapahtunutta muutosta. Onhan se toki kasvanut ja aikuistunut, mutta mielestäni suurin muutos tapahtunut siinä, että tamma on vihdoin löytänyt itsensä. Enää käytävällä ei seiso häsläävä pikkulapsi, vaan siinä seisoo arvokas ja hieno neiti, joka nauttii täysillä saamastaan huomiosta ja joka  luottaa osaamiseensa ja osaa arvostaa kykyjään. Myös radalla ja treeneissä tamma todella esiintyy, ja aina edukseen. 




Tietenkään kaikki Toukan vilkas käytös ei ole kadonnut, sillä Toukka on yleisesti ottaen hevonen, jolla todella on pilkettä silmäkulmassa. Ja hyvä niin. On kuitenkin helpottavaa huomata, että Toukalla on nyt kaikki hyvin. Henkinen tasapaino on kaikilla elävillä olennoilla mielestäni ulkoista tasapainoa tärkeämpää. Kun korvien välissä kaikki on hyvin, voi keskittyä rauhassa kehittämään muita asioita. 




Kaiken tämän ansiosta myös meistä on Toukan kanssa muodostunut vihdoin oikea "tiimi". Kuten meidän toisen vuosipäivän postauksessa puhuin, olen yhä vihainen itselleni, etten antanut Toukalle sen ansaitsemaan mahdollisuutta heti. Yleensä olen valmis avaamaan sydämeni vilpittömästi jokaiselle eläimelle, mutta en vieläkään osaa sanoa varmaksi, miksi Toukan kohdalla näin ei heti alusta asti ollut. Joskus vain vie vuosia ymmärtää, että siinä se avain onneen on, omassa tallissasi. 



Eihän tässä voi muuta sanoa, kuin hitto, mulla on oikeasti tosi hieno hevonen; se on sietänyt lukuisia virheitäni jo kolme vuotta, omasta kehityksestään tinkimättä. Jokaikiseen treeniin se lähtee korvat tötteröllä täynnä intoa ja jokaisen treenin päätteeksi se olisi valmis suorittamaan toisen samanmoisen. Ainahan ne hevosenomistajat näin sanovat, mutta tämä hevonen on oikeasti yksi miljoonasta. 


Yksinkertaisesti maailman paras tamma 




7 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia :) Mä odotan myös sitä päivää, kun mun 8v suokki aikuistuis ja lopettais sen turhanpäiväsen häsläämisen, tosin sitä saa luultavasti odottaa vielä sen seuraavan 8 vuotta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja usko tai älä, kyllä sekin päivä vielä koittaa ;) mun valmentajat oli vakaasti sitä mieltä alkuun, että Toukka ei kasva aikuiseksi ikinä :D

      Poista
  2. Aivan ihania kuvia, te olette Toukan kanssa niin mahtava pari! Meillä on vanhan tammamamman kanssa jo reilu 10 vuotta mittarissa, 3 vuotta meni silläkin että se aikuistui minulle tulon jälkeen :) Luottamuksen saaminen vie aikaa mutta kun sen ansaitsee niin suomenhevonen menee vaikka tuleen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Luottamuksen rakentuminen kestään, jotenkin vielä kauemmin tammojen kanssa, mutta aivan kuten sanoit, kyllä se on sen arvoista❤️

      Poista
    2. Ompas hienoja kuvia :)! Aattelin kysästä, kun en itse löytänyt, että oletko tehnyt hevostesi ruokinnasta postausta?

      Poista
    3. Voi kiitos! :) Olen mä ehkä jonkinmoisen pintaraapaisun tehnyt, ja nyt kun muutama on kysellyt niin voin siitä vaikka postauksen väsäillä :) mutta tiivistettynä mun hevosten ruokinnassa periaate on "vähemmän on enemmän".

      Poista
    4. Olisi tosi kiva jos teet siitä postauksen! :)

      Poista