maanantai 5. syyskuuta 2016

Suomenratsujen Kuninkaalliset 1.-3.9


Mistähän sitä aloittaisi, tai mitähän sitä edes sanoisi?


Suomenratsujen Kuninkaalliset ovat suomenhevosihmisten vuoden kiistaton kohokohta. Ne järjestetään Ypäjällä syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna, torstaista sunnuntaihin. Kuninkaallisissa ratsastetaan mm. kasvattajakilpailu kuusivuotiaille sekä vuoroin suomenhevosten estemestaruus ja koulumestaruus. Tänä vuonna oli koulumestaruuksien vuoro ja itse ehdin seurata ensimmäisen päivän osakilpailua. Tänä vuonna kuninkaallisissa oli myös ensimmäistä kertaa sisäänpääsymaksu, joka aiheutti monissa ihmisissä niin syvää raivoa, että jopa kilpailun boikottia mietittiin. Tämä oli mielestäni ihan naurettavaa, sillä torstai ja perjantai olivat ilmaiset päivät ja lauantain ja sunnuntain yhteishinta oli 5 euroa (sisältäen ilmeisesti käsiohjelman). Lisäksi kilpailija sai yhden rannekkeen ja hevonen kolme ranneketta. Eli ihan järkyttävää rahastusta siitä, että saa nähdä yli 500 suomenhevosta yhdessä paikassa, vai mitä ;)



Joka tapauksessa minä ja uljas tammani Toukka kestimme itkua nieleskellen tuon viiden euron huiman pääsymaksun, ja ilmoittauduimme mukaan kolmeen helppo A tasoiseen luokkaan. Luokista ensimmäinen ratsastettiin torstaina ja perjantaina ja lauantaina oli vuorossa Kelmi Cupin 1.&2. osakilpailu, mikäli siis ensimmäisestä luokasta saisi itsensä karsittua toiseen osakilpailuun.


"Hei Liisa, heitäpä yläfemma ja tee se mieluiten tuolla vasemmalla kädelläsi" (luoja mitä vetämistä vasemmalta!!)

Torstaina ratsastettiin siis He A:2, joka oli jaettu kahtia suuren osallistujamäärän vuoksi. Itse lähdin luokan 102a toiseksi viimeisenä, hiukan yhden jälkeen. Kotoa lähdimme matkaan puoli yhdentoista maissa, haluan siis yleensä olla perillä tuntia ennen starttia. Laitoimme hevosen ensin karsinaan, jossa laitoin sen ripeästi kuntoon ja lähdin näyttämään sille paikkoja. Toukka olikin alusta asti aivan mielettömän innokas, vähän koristekukkia suuhun ja pientä sivuloikkaa, mutta ne kuuluvat asiaan ;)

Verkassa fiilikset olivat aavistuksen ristiriitaiset, toisaalta hevonen oli pätkittäin aivan superkiva, mutta seuraavassa hetkessä se oli aivan räjähdyspisteessä. Yritin parhaani mukaan vain hengittää, nollata ajatukseni ja lähteä hakemaan tasaista suoritusta, ilman turhaa hyssyttelyä, sillä olen huomannut sortuvani siihen aivan liian helposti! Jään vain roikkumaan ohjiin ja ratsastan hevosta lähes alitemmossa, jolloin tamman energinen liike ei pääse esiin, ihan simppeliä. Mutta minkäs teet, ihminen on tapojensa orja, eivätkä muutokset tapahdu (ainakaan omalla kohdallani) hetkessä.



Rataa kiertäessäni päätin siis oikeasti ottaa riskin ja hellittää niistä naruista ja ratsastaa rehellisesti silläkin uhalla, että tahti kiihtyy liikaa. Ja kuten moni näistä yksinkertaisista ratsastusfilosofioistani varmaankin osasi päätellä, tämä todella kannatti! Tamma teki rikkeettömän radan, ja nosti omaa tasoamme kunnon harppauksella ihan uudelle levelille. Toki mukana oli vielä jännitystä, pari huolimattomasti valmisteltua liikettä ja rutkasti korjattavaa omassa istunnassa, mutta fiilis oli radan jälkeen ihan loistava! En ymmärrä miten hevonen voi näin kovasti haluta esiintyä ja tehdä aidoissa aina parhaansa, antaen itsestään satakymmenen prosenttia ♥



Tuomari C (66,034%): "Sujuvaa yhteistyötä, huolellinen ratsastus. Tahdikas ja energinen hevonen"

Tuomari E (64,138%): "Energinen, paikoin hieman hätäinen kokonaisuus. Kiinnitä huomio vasempaan käteen"

Ja niin siinä sitten kävi, viime viikonloppuna tehty (näistä kilpailuista enehtinyt kuvien puutteessa postausta kirjoittaa) ennätystulos 63, 333% meni rikki ja tulos oli huimat 65,086%! Pakko myöntää, että itku oli lähellä,  kun äiti juoksi luokseni kertomaan tulosta. Kaiken kukkuraksi tulos riitti luokassa neljänteen sijaan (meillä oli samat prosentit kolmanneksi tulleen ratsukon kanssa, mutta alapisteet ratkaisevat)! En oikeastaan vieläkään voi käsittää, että minä ja Toukka saatiin tuollainen tulos. Maailman paras Toukka ♥




Oli aivan ihana huomata, että hyvällä radalla meillä on oikeasti mahdollisuus menestyä, ja/tai ylipäätään saavuttaa "isoja" prosentteja. Saimme radalla karsittua kaikki turhat viitoset ja viisi puolet pois ja monta 6,5 nousi jo seiskaksi. Itse olin supertyytyväinen käynnin kautta vaihtoon (7/6,5), keskiraveihin ja siirtymisiin harjoitusravi-keskiravi-harjoitusravi (7/7), sekä käyntiin (7/7).

Illalla me sitten vain käveltiin ja herkuteltiin porkkanoilla ja omenoilla. Toukka oli tapansa mukaan, ja syystä, itseensä kovin tyytyväinen ja itse yritin käsitellä tapahtunutta, sillä ei me oikeasti noin hyviä voitu olla!

Toukka ja minä saimme nauttia koko reissun kolmoisvoittajien huippuseurasta, kiitos Sohvi ja Jallis seurasta ja tsemppauksesta ♥ 

Perjantaina 2.9 vuorossa oli puolestaan Kelmi Cupin ensimmäinen osakilpailu. Cup oli jaettu kahtia, ja molempien luokkien 20 parasta pääsi jatkamaan toiseen osaan joka ratsastettiin lauantaina. Itse lähdin luokan 105a osan viidentenä noin kolmen aikoihin. Rata oli tällä kertaa FEI:n CCIP** kenttäkilpailuohjelma poneille. Verkassa Toukka oli edellistä päivää huomattavasti rauhallisempi, ja pääsin melko kivasti taivuttelemaan sitä ja ratsastamaan samalla rehellisesti eteen ja ohjien väliin.

Olen huomanut, että otan asiat helposti radalla liikaa varman päälle ja saatan lipsua tärkeistä perusasioista. Kotona onnistun mielestäni melko hyvin vahtimaan pieninpiäkin yksityiskohtia, mutta kisoissa en vaadi asioita niin täsmällisen täydellisesti kuin kotona, mikä on tietysti iso miinus ja parannuskohde minulle ratsastajana. Hevonen ei siis ole aina suora saatika sitten kunnolla tasapainossa. Nyt halusin siis keskittää kaiken energiani siihen, että hevonen on oikeasti avuillani, tasapainoisena. Ei siis sinnepäin ja suurinpiirtein, vaan just eikä melkein.

Pikku-Tarkka ansaitsee pikkutarkkaa ratsastusta ;)




Tuomari C (65,714%): "Mukavan reipas suoritus, huolellista työskentelyä. Tahdikas ja energinen hevonen, paikoin hiukan kiireisen oloinen"

Tuomari B (63,571%): "Rohkeasti esittety. Ajoittain olisin toivonut pehmeämpää tuntumaa"

Ja niin siinä sitten kävi, että toiveeni ylittyivät jälleen ihan 6-0. Kolme viikkoa sitten ratsastin saman ohjelman Orivedelle sh-kilpailuissa ja tulos oli hieman reilut 60%, nyt tavoitteena oli siis saada vähintään vastaavan tasoinen rata. Radan jälkeen toiveissani oli n.62%, ja kyllä siinä jalat notkahtivat kun talliin saapuessani näin Equipesta meidän tuloksen joka oli uskomattomat 64,643%! Ohjelmasta joissa oli meille kaikkea vaikeaa mm. avot ja käynninkautta vaihdot. Ihanaa oli huomata tamman valtaisa kehitys kyseisissä asioissa. Avoista tuli (6/6,5) mikä on viime kerran 5,5 verrattuna erittäin hyvin! Muita positiivista huomiota herättäviä kohtia olivat pysähdys (8/7), peruutus (7/7), käynnin kautta vaihto (6,5/6,5), käynti (7/7) ja keskiravit joista se sai molemmista (7,5/7) eikä tamma esittänyt niissä vielä parastaan. Kaiken kaikkiaan sai siis olla erittäin tyytyväinen!



Lopulta päädyimme luokassa viidennelle sijalle, jota en käsitä vieläkään! En uskonut tuossa porukassa sijoittuvani, mutta toisin kävi ja lopulta kiisin ravilla tallista palkkareihin, jossa sitten kuovittiin, kuumuttiin ja heiteltiin ruusuketta. Alkoi hieman väsymys painaa superneidillä, mutta sehän ei vauhdin hidastumisena näy, päinvastoin!



Perjantaina oli sitten vuorossa viimeinen koitos, eli Kelmi Cupin toinen osakilpailu He A:10. Rata on lyhyenradan ohjelma ja melko haasteellinen takaosakäännöksineen ja tiukkoine käännöksineen. Toukka oli jo verryttelyssä kuin pommi, pienikin rasahdus ja sehän lähti! Kolmena päivänä se ei ikinä olekaan kilpaillut peräkkäin, saatika ollut noin kauaa tarhaamatta vieraassa paikassa. Radalla hirnuttiin ja rikottiin toinen vastalaukka ja oltiin aika vireässä jännitystilassa. Prosentit kuitenkin 60 ja rapiat. Radan jälkeen olin niin helpottunut! Saisin vihdoin viedä supertammani kotiin, jossa se pääsisi taas ulkoilemaan normaalisti. Toukka suoritti niin upeasti kaikki päivät, antaen itsestään ihan aikuisten oikeasti ainakin ne kuuluisat 110 prosenttia! 


Nämä kolme päivää opettivat minulle paitsi rutkasti uutta ratsastuksesta, myös paljon tästä hevosesta. Kun Toukka liikkuu rentona, vain taivas on rajana. Se korvaa kantovoimansa puutteet ja pienet tahtirikot tuolla mielettömällä luonteellaan ja halulla onnistua. Se todella kiipeää vaikka takaperin puuhun, jos sitä haluan! Mistä näitä hevosia oikein tulee?  (ei ainakaan sieltä saunalahdelta)

Kiitollinen, siunattu ja niin onnellinen tästä hevosesta! 




12 kommenttia:

  1. Ihana Toukka aina niin suurella sydämmellä mukana! Ja sen lautasantennikorvat, en ehkä pääse niistä ikinä yli❤️ Oli kyllä super kiva reissu yhessä, näitähän pitää tehä jatkossakin!😌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain lautasantennikorvilla on mahdollista paikallistaa tappajalehdet 😂😂. Ja ehdottomasti tehdään jatkossa!❤️

      Poista
  2. Pitääki jäädä seuraileen tätä!;)

    VastaaPoista
  3. Upeita suorituksia!! Olette niin hieno pari ja Toukka on aivan mahtava! Onnittelut sijoituksista! :) ♥

    VastaaPoista
  4. Onnittelut! Olette mahtava pari :)


    En tiedä oletko tehnyt tällaista postausta, mutta olisi mielenkiintoista kuulla Toukan (ja miksei muidenkin) ruokinnasta ja sun ruokintaperiaatteista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sinulle! :)

      En olekaan tehnyt ja voin toki toteuttaa, kiva idea! Sen verran voin jo paljastaa että "salaisuutemme" on täysin heinä ja kaura ;)

      Poista
  5. Hän on kyllä upea! Rutkasti onnea teille! :)

    VastaaPoista