perjantai 12. elokuuta 2016

Ratsastuksen pyhä kolminaisuus


Pidäte, hellitys, pohje



Niin yksinkertaisia asioita. Vedä narusta, hellitä narusta ja käytä jalkaa. Siinä se ratsastuksen ydin tiivistettynä yhteen virkkeeseen. Helppoa ja kivaa, vai mitä? 


Välillä (eli about 5 kertaa kuudesta) sitä tuntee olevansa täysin alkeisratsastaja. Ehkä jopa alempi kuin alkeisratsastaja (miksihän lie tällaista ratsastajaa edes kutsutaan). Tuntuu, että ihan ne kaikista helpoimmat asiat eivät ota onnistuakseen ja siitä seuraa melkoinen oravanpyörä. Esimerkiksi tämä esittelemäni ratsastuksen pyhä kolminaisuus; pidäte, hellitys, pohje- kombokaan ei esimerkiksi toimi, jos esimerkiksi unohtaa hellityksen. Vähän kuin jäljelle jäisivät vain Tupu ja Lupu, jos Hupu unohdetaan. Eikä se niin toimi. 


Yksin kenttää kiertäessään ja koulupöytäkirjoja lukiessaan, sitä välillä miettii miten vaikea laji tämä ratsastus oikeasti onkaan. Itse olen ratsastanut 13 vuotta ja oma hevonen on ollut muistaakseni vuodesta 2011 lähtien. Ja silti palaan taistelemaan perusasioiden kanssa, kuin vasta-alkaja. Tosin sellainen taidan minäkin olla, jos "ison maailman" mittakaavassa tätä hommaa tarkastellaan.

Olen tässä parisen kuukautta käynyt ratsastamassa ihan superkivaa 4.v sh-oria, jonka kanssa on aloitettu kentällä ihan nollasta. On ollut todella opettavaista seurata omaa ratsastusta hevosella, jota kukaan muu ei ole päässyt muokkaamaan. Tämän nuoren kanssa pyrin ratsastamaan jokaisen askeleen ajatuksella ja tarkasti ja kappas, minähän pystyn siihen! Sitten istun oman hevoseni selkään, vedän ohjista kuin heikkopäinen ja mietin että mikähän tässä mättää. Niinpä, äly hoi, älä jätä!

Välillä pitäisi oikeasti hyväksyä tämä alkeisratsastajuus ja istua alas miettimään, että mitähän sitä voisi tehdä toisin. Asiat pitäisi "kuivakäsitellä" eikä säätää siellä hevosen selässä. Tämän olen tehnyt tuon nuoren kanssa, ja homma onnistuu ihan eri tavoin. Ratsastuksessa asiat kun ovat usein lähtöisin omasta päästä. Nyt siis tämän postauksen myötä lupaan keskittää ajatuksia vähän enemmän omaan hommaan, omien hevosten kanssa. Hevoseni on niin kiltti ja hieno, joten ratsastaja saisi käyttäytyä sen arvoisesti (eli hellitä Liisa hellitä!)


Seuraavaksi yritän palata kisakoosteen merkeissä, niin saadaan blogi paremmin ajan tasalle :)

4 kommenttia:

  1. kuulostaa niin tutulta! Välillä sitä miettii kuinka kauan niinkin yksinkertaisia (not) asioita kuin vaikkapa siirtymisiä askellajista toiseen saa vielä hioa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimen omaan, mutta ikinä ei tule raja vastaan vaan aina voi kehittyä lisää ;)

      Poista
  2. Niin totta koko postaus! Todella turhauttavaa möhliä itse jonkun simppelin perusasian ja sen takia kaikki sitten kaatuu. Esimerkiksi ulko-ohja tai sitten ihan vain tuntuma. Ne kirotut vatsalihakset. Lista jatkuu ja jatkuu..

    Kirjoitit tämän todella hyvin, varmasti jokainen saa kiinni ajatuksestasi. Ja tosi kivannäköistä menoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla samaistumisesta ja siitä että pointtini oli ymmärrettävissä :)

      Poista