maanantai 11. heinäkuuta 2016

Pikkuhiljaa!



Tämän postauksen tarkoituksena oli kertoa teille lähitallilla järjestetystä Rosalin kolme päiväisestä valmennusleiristä, mutta toisin kävi. Leirin oli määrä alkaa keskiviikkona, ja kun keskiviikkona äiti haki Toukkaa laitumelta oli häntä vastassa nelijalkaisen hevosen sijaan kolmijalkainen hevonen. Itse sain äidiltä heti puhelun töihin ja valehtelematta sydän löi muutaman ylimääräisen kerran. Toukka ontui juuri vasenta takastaan, jossa sillä on vanha hankosidevamma. Jalka ei kuitenkaan turvottanut mistään tai ollut kuuma. 

Kyömypään kuvaaminen ei ole aina ihan helppoa, pää näytää helposti niin valtavalta. Mutta on se kaunis tyttö 

Leiri peruttiin siis siltä istumalta ja itse riensin töistä kotiin antamaan oman mielipiteeni tamman liikkumisesta. Äidin diagnoosi osoittautui kuitenkin täysin oikeksi. Vasen takanen oli jäykkä, mutta ei turvoksissa tai kuuma. Päätimme yhteistuumin seurailla mihin suuntaan ontuminen muuttuu laitumella ja tehdä päätökset sen mukaan. Noin kolmisen päivää meni samalla kaavalla, mutta jalka ei  ollut jokaisella kerralla sama vasen takanen. Jo silloin osasin epäillä jonkinlaista lihasrevähdystä, sillä sateiset ilmat olivat jättäneet jälkensä laitumille. Kylmäilin kaikkia jalkoja, joissa ei edelleenkään tuntunut turvotusta/kuumuutta/arkuutta.

Tarkkasilmäisimmät saattoivat myös huomata meillä uuden satulahuovan! Toukka sai sen Suomenratsuilta palkinnoksi, tullessaan palkituksi hyvin menestyneenä nuorena tammana kaudella 2015!


Neljäntenä päivänä (kukaan ei noussut kuolleista, hehheh) ontuminen oli tiessään ja tamma oli taas oma reipas itsensä! Tarkastin liikkeen kovalla ja pehmeällä pohjalla ja jätin neidin vielä laitumelle. Seuraavana päivänä kiipesin jo selkään ja ratsastin kevyesti. Enkä muistanutkaan miten onnellinen pieni hevonen voikaan päästessään töihin ;)


Jo ennen tätä pientä "saikkua" Toukka on ollut ihan mielettömän kiva ratsastaa! Urjalan hieman epäonnistuneista kisoista opiksi ottaneena sain taas uutta näkökulmaa sen ratsastamiseen. Minun pitää ihan oikeasti ratsastaa se takapää alle ja huolehtia samalla siitä, että tahti pysyy rauhallisena. Kiirehtimällä ja "mutkia suoristamalla" en saavuta yksinkertaisesti mitään. Jos hevonen harppoo hirmuista vaihtia ilman moottoriaan, ei homma johda pitkälle. Avainharjoituksena olenkin käyttänyt ravin kokoamista ja siitä muutaman askeleen eteen ratsastuksia. Simppeliä, mutta niin tehokasta!


Koulupöytäkirjoja tutkiessa olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, ettei Toukka kilpailuissa ole tarpeeksi letkeä rungostaan ja taivutus jää usein vajaaksi. Vähän jopa hävettää myöntää, että näin perusjutussa olen lipsunut. Vika on kuitenkin täysin omani ja se on helposti korjattavissa. Nyt olen tehnyt paljon notkistelevia harjoituksia, kuten väistöjä, avoja, sulkuja ja vastataivutuksia osana jokapäiväistä treeniä. Kyse on taas vain siitä omasta maltista. 


Kaiken pikkusäädön ja sähläyksen keskellä omaan silmääni näyttää siltä, että tamma on saanut lisää ryhtiä! Viime vuonna kommenttia tuli niin tuomareilta, kuin ht.nettiläisiltä siitä, että tamma liikkuu todella lyhyellä kaulalla eikä se kanna itseään kunnolla. Ja täyttä totta nuo kommentit olivatkin, sitä en kiellä. Suomenhevosen voiman rakentuminen vain nyt sattuu kestämään. Ja sama kliseisesti sanottuna: ei sitä Roomaa yhdessä yössä rakennettu! 



Mitä mieltä te olette? Joko keskeneräinen "pikku Roomani" näyttää ryhdikkäämmältä? :)

10 kommenttia:

  1. Mun silmään Toukka on kyllä saanut paljon lisää voimaa ja samalla ryhtiä, liikkuu tosi kauniisti ylämäkeen :) Hieno pari olette!

    VastaaPoista
  2. Toukka on NIIN upea! Katselin sitä siellä KaRan kisoissa toukokuussa, että on se kyllä muuttunut hirveesti. Niin hyvää työtä teet sen kanssa!

    Onneksi teilläkin selvittiin säikähdyksellä, tunne on niin tuttu lähiajoilta itsellänikin :)

    Ps. Ihana nähdä että muidenkin suokeilla on laidunmahaa, oon ihan epätoivoinen Rikun kanssa kun se nyt ensimmäistä kertaa on laitumella ja mun silmään näyttää AIVAN VALTAVALTA :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, kiitos Anne!

      Toivotaan todella, että molempien otusten kohdalla kyse on vain säikähdyksestä! Pistävät kyllä aina pysäyttämään, vaikka Toukan kohdalla melko vähällä näytettiin pääsevän.

      Ja kyllä, mielestäni tuo laidunmasu on ihan sallittu ;). Toukka ei ennen lihonut millään, niin en kyllä lähde riistämään sen syömisen iloa kun loppukesästä se laihtuu kuin itsestään. Ei pikku masu liikkumista estä ;)

      Poista
  3. Liityin lukijaksi! Ihana hevonen ja kiva blogi :)

    http://laukkahyppy.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Kiva kuvauspaikka, mutta ihmettelen kuka antaa luvan ridata kaadetun heinän seassa ( jos heinä siis on tarkoitettu paalattavaksi ja syötettäväksi). Vai onko kesanto, josta vaan kaadettu heinä ilman käyttötarkoitusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, usko tai älä, mutta hoidan kyllä asiani ja olen maalla asuvana heinän teosta tietoinen :) Kesanto on, turha pelto josta heinä kaadettu. Lupa ratsastaa ympäri vuoden.

      Poista
  5. Lueskelin sun blogin alusta loppuun, välillä tippa linssissä ja välillä nauraen :) Mulla on myös suokkitamma, pitkärunkoinen, lyhytkaulainen ja kovinkin kiireinen :D Täytyy teitä tulla moikkailemaan, kun samoihin kisoihin satutaan :)

    Terkuin Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi aivan ihanasta kommentista! Superkiva kuulla, että joku jaksaa lukea blogiani ihan sieltä alusta asti :)

      Tule ihmeessä moikkaamaan, etenkin kun satut omistamaan Toukan sielunsiskon ;)

      Poista