perjantai 18. maaliskuuta 2016

Susi lampaan vaatteissa


"Suomenhevonen on luonnostaan laiska, etupainoinen työhevonen. Jos haluat edetä ratsastuksessa, ainoa järkevä valinta on puoliverinen." 


Näin joku viisas minulle muutama vuosi sitten kertoi. Toisen suomenhevosen hankkiminen pari vuotta sitten oli monista varmasti vähän hassu valinta, kun mahdollisuus puoliveriseen ja ikäluokkakilpailuihin olisi ollut olemassa. Kaikkia ei kuitenkaan voi miellyttää, joten päätin sitten kerrankin miellyttää itseäni. Taas olen saanut muistutuksia siitä, ettei tätä valintaa ole vieläkään tarvinnut katua!

On teitysti totta, etten pääse ratsastamaan junioreiden SM-tasolla, tai kilpailemaan muuten ikäluokkani huipulla. Silti koen olevani mielettömän iloinen hevosteni kanssa juuri nyt. Etenkin kun tuo toinen suomenhevoseni näyttää olevan puoliverinen suomenhevoseksi naamioituneena ;)



On myös totta, ettei suomenhevonen ole luonnostaan yhtä ryhdikäs kuin puoliverinen, eikä se kanna itseään "oiken päin" yhtä helposti kuin puoliverinen. Puoliverisestä puuttuu vain se kaikkein tärkein, suomenhevosen asenne elämään. Olen heti valmis ottamaan puoliverisen, kun sellaisen saa varustettuna suomenhevosen sydämellä. 




Voiko kuitenkin olla mahdollista, että olemassa on hevosia, joilla on se kaipaamani suomenhevosen sydän, mutta puoliverisen ominaisuudet? Oman kyseisen lajin edustajan olen ainakin löytänyt. Vitsit miten kiva tuota hevosta on ratsastaa! Sen oppimiskyky on jotain aivan käsittämätöntä. Jos se tekee virheen, se yrittää heti korjata asian. Toukka ei tee samaa virhettä kahdesti, tai jos se niin erehtyy tekemään, se suuttuu itselleen. Olen tavannut paljon hevosia upealla työmoraalilla, mutta harvoin hevosta on voinut luonnehtia kunnianhimoiseksi. 

Loistavan työmaraalinsa ansiosta Toukka on ottanut taas aivan valtavan harppauksen eteenpäin. Se on keventynyt edestä todella kevyeksi, ilman että tuntuman pehmeys on kärsinyt. Se on myös saanut ihanasti ryhtiä ja kantovoimaa. Minä todella voin sanoa nauttivani jokaisesta askeleesta sen selässä (mikäli unohdetaan kiimakiukuttelut ja pystyynhyppimiset, onneksi naisena ymmärrän nämä äkilliset mielentilanmuutokset melko hyvin). 


Pitää tietysti kaikesta hehkutuksestani huolimatta taas muistaa, että onhan tämä hevonen vielä aivan kesken. Itseasiassa kaikki siinä on kesken, mutta kiire ei ole mihinkään. Treenaan yhä ihan perusasioita, avoja, väistöjä, rentoutta ja suoruutta. Perusasioista ei ikinä saa tinkiä. Laukassa keskittymiskyky riittää jo melko kelvolliseen ja melko hillittyyn vastalaukaan. Vastalaukka on kyllä aivan huippu "liike", jolla on positiivinen vaikutus koko hevoseen.

Kuvat eivät tietenkään kerro kaikkea, mutta kuten huomaatte, sillä on yhä pitkä runko ja lyhyt kaula. Mielestäni se on kuitenkin saanut liikkumiseensa oikeanlaista rytmia, sillä viime vuonna se kulki todella helposti hieman kuoliamen alla. Ei se onneksi rakennevikainen ole, mutta enemmän työtä se silti teettää. Onneksi sillä on kuitenkin näiden "vikojen" vastapainona hyvä takapää ja uskomattoman työtelijäs luonne.


Pikku hiljaa Toukka jaksaa kantaa itsensä yhä pidempiä pätkiä sekä ravissa että laukassa, ilman liitoiteltua vaappumista. 


Ratkaisevassa asemassa on varmasti ollut myös Toukan kypsyminen henkisellä tasolla. Se on yhä oma itsensä: hassu, leikkisä ja (hankalan) neitimäinen. Mutta kaahotus, stressi ja yleinen härdelli ovat pikku hiljaa jäämässä taka-alalle sen elämässä. Ja tästä olen niin iloinen, sillä Toukalla itselläänkin on varmasti elämä paljon paljon helpompaa. Toukan kasvattajahan ei uskonut sen aikuistuvan ikinä ;)



Hevosen lisäksi myös tänä vuonna 18-vuotta täyttävä ratsastaja on saattanut aikuistunut hiukan? Nykyisin osaan jo välttää kaikista turhimmat erimielisyydet ja tappelut, jonka ansiosta sitä päätä ei tarvitse hakata seinään ihan niin paljoa. Kun tämän hevosen kanssa löytää yhteisen sävelen, se kiipeää vaikka takapuoli edellä puuhun takiasi!



Onneksi nämä pilvilinnani joutuvat pian koetukselle, kun kilpailukausi starttaa osaltamme 2-tason kilpailuissa Loimaalla. Toukka on kaikkea muuta kuin hallihevonen, joten katsotaan miten viihdyttäviksi heittäydymme valkoisten aitojen sisäpuolella. Olen kuitenkin hyväksynyt henkisellä tasolla sen, etteivät ensimmäiset startit tosiaan pääty kummoisesti. Hinku kilpailemaan on kuitenkin niin kova, etten jaksa stressata turhista!




Nyt on tullut hehkutettua ja kehuttua tämän hetkistä tilaa niin paljon, ettei puun koputtaminen taida enää riittää. Saatan siis käydä kaatamassa varmuuden vuoksi kokonaisen puun, jotta tämä onni ei vahingossakaan haihdu. Seuraavalla kerralla yritän sitten saada aikaan jotain vähän analyyttisempää tekstiä. En vain mahda sille mitään, että tämä hevonen on ihan timantti!


Tämänkin postauksen huippukuvista kiitos kuuluu Mirella Ruotsalaiselle. Mirellaa ei voi kuin suositella kaikille, jotka haluavat hevostaan kuvauttaa. Mirellalla on jokin maaginen kyky saada hevosista (tai pulleista poneista) edustavia kuvia tilanteessa kuin tilanteessa, iso hatunnosto hänelle!

Mitä te piditte? Mikä kuvista on suosikkisi? 

8 kommenttia:

  1. On tuo Toukka vaan upea hevonen! Viimeinen kuva on suosikkini, Toukka esiintyy siinä niin edukseen (kuten tosin kaikissa muissakin)! :)

    VastaaPoista
  2. Tosi hienoja kuvia jälleen!
    Saatan ehtiä näkemään teidän radan kisoissa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anna! Apua, saat varmaan nauraa :D

      Poista
  3. Itsekin pariin ihanaan suokkiin törmänneenä, niiden ominaisuudet on ollut puoliverisen herkkyys ja lähes niiden liikkumistapa, mutta se suomenhevosen viisaus ja olemus. Mutkattomia ja fiksuja, ei mitään turhaa draamaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, luit mun ajatukset! Suomenhevosia ei saisi enää nykypäivänä aliarvostaa, niistä on vaikka mihin. Ne ovat kuin helppokäyttoisiä puoliverisiä, ilman niitä pahimpia oikkuja ;)

      Poista
  4. Miksi et arvosta puoliverisiä? Tai rivien välistä tuntuu kuin pitäisit niitä jotenkin huonompina, tyhmempinä ja tunteettomina. Minulla on ollut elämäni aikana useampikin puoliverinen, joista jokainen on ollut oma hellyyttävä, viisas, kaikkensa antava, tunteensa näyttävä, minuun täydellisesti luottava, upea persoona. Ja jos lähtökohtana on se, että hevosen on oltava "kotimainen", niin onhan meillä Suomessa suokkien lisäksi myös FWB-kasvatusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei nyt sitten apua :D. Puhuin tässä tekstissä suomenhevosiani kohdistuvista ennakkoluuloista ja siitä kuinka suomenhevosia pidetään suotta alempiarvoisina, vaikka ne ovat hyviä ratsuja He A-tasolle, jopa Va B:hen. Ihan uskomatonta miten voit kääntää tämän nyt juoksikin puoliverivihaksi. Nyt vähän valoja päälle. Huipputasolla kyse on vain puoliverisistä ja hyvä niin. Ottaisin hyvin mieluusti itse näiden suomenhevosten rinnalle puoliverisen. Yritin vain todistaa, että suomenhevoset eivät ole vain laiskoja työhevosia.

      Onko tämä nyt sinulle selvä, rivien välistä ei kannata mun tekstejä lukea, etenkin kun hehkutan tässä nyt omaa suomenhevostani, josta nyt satun jostakin kummallisesta syystä pitämään.

      Poista