maanantai 14. maaliskuuta 2016

Mitä kuuluu, Pätkis?


Vihdoin on aika olla rohkea ja kirjoittaa kunnolla Pätkiksen kuulumisia. Tuntuu vain niin pelottavalta sanoa positiivisia asioita ääneen, ikään kuin se romuttaisi kaiken.


Pätkis on menneen kuukauden aikana ottanut selvän harppauksen eteenpäin. Ori liikkuu ihanan aktiivisesti ja se tekee töitä todella hyvällä asenteella. Juuri niin kuin vanha kunnon Pätkis tekeekin.







Vihdoin päiväni lempihetket ovat taas entisellään. Pätkis tuo jälleen hymyn huulilleni jokaisella ratsastuskerralla. Pieni painonsiirto, ohjan hellitys tai rapsutus saa siinä aikaan juuri sen reaktion jota olen hakenut. Sitä saa vihdoin myös korjata ja oikeasti ratsastaa rehellisesti ilman pelkoa siitä, että sitä sattuu suuhun tai mahaan.





Olen kuitenkin sen verran varovainen, että ratsastan yhä paljon ilman kuolaimia. Jos Pätkis liikkuu selästäkäsin viisi kertaa viikossa, näistä kerroista ainakin kolme on kuolaimetonta. Pitkäaikasista suuvaivoista toipuminen otti meiltä melkein vuoden ja nopeamminkin olisi voitu selvitä, jos olisin tajunnut riittävän ajoissa luopua kuolaimista kokonaan. Mutta ensikerralla (jota ei toivottavasti tule) olen sitten viisaampi.



Vaikka ratsastaessa kaikki toimii nyt, ehkä paremmin kuin koskaan, ei ongelmilta ole täysin vältytty. Ilmojen vaihdellessa alkoi ongelmat Pätkiksen juomisessa. Meidän hevosillamme on vettä saatavilla 24/7, siis myös tarhoissa vaikka niillä -30°C pakkasilla. Tästä asiasta meillä ei jousteta, eikä niin pitäisi tehdä missään muuallakaan. Vesi ei kuitenkaan enää kelvannut Pätkikselle entiseen tapaan ja mahaan pääsi kertymään samalla myös ilmaa. Tästä seurasi Pätkikselle useampana iltana/yönä ähkyn tapaisia oireita. Suoli toimi normaalisti, mutta kivut olivat silti kovia. Tilanteet saatiin onneksi hoidettua kipulääkkeillä ja kävelytyksellä. Taas sai olla kiitollinen siitä, että hevoset asuvat omassa pihassa, sillä nyt kuulemme suoraan sisälle (vaikka keskellä yötä) jos Pätkis alkaa potkia seiniä, niin kuin sillä on tapana tehdä ollessaan sairas. Nyt ilmojen parantuessa ei oireita enää ole ollut ja pikkumies on taas oma pirteä itsensä.

Nyt jatkamme treenejä samaan malliin. Kentällä, pellolla ja maastossa. Katsotaan sitten mihin se riittää.


Toivottavasti piditte myös postauksen laadukkaasta kuvituksesta, josta kiitos kuuluu supertaitavalle Mirella Ruotsalaiselle. Kuvauspäivänä meillä ei yllätys yllätys ollut ihan paras päivä, meno oli vähän turhan williä kuolaimettomilla ratsasteluun. Mutta onhan Pätkis aivan järkyttävän suloinen, siitä ei pääse mihinkään.

Mikä kuvista oli suosikkinne?


Jollekin teistä lupasin myös kuvaa (kuvasta kiitos Iiris Pääkköselle) wanhojen mekostani, niin tässä se nyt on. En ole kovin tunnistettava näin mekko päällä,  kyllä ne ratsastushousut ovat paljon mukavammat ;)

5 kommenttia:

  1. Onpa todella upeita kuvia ja ihana Pätkis! En ole blogiasi kovin tarkasti seurannut, mutta jaksaisitko selittää mulle millaisia suuongelmia teillä on ollut tai linkata postauksen, jossa asiasta kerrot (jos sellaisen olet siis tehnyt)? Kiitos kaunis :)

    Meillä nimittäin myös on noita suuongelmia, kun poni on tosi allerginen nikkelille :P On muuten hankala metsästää hyviä kuolaimia, kun yleensä kuolainrenkaat on kumminkin nikkelipitoisia.. Hyviä kuolaimettomia ei vielä ole tullut myöskään vastaan, eikä poni tunnu pitävän nahka- tai muovikuolaimista. :D On tää vaan vaikeeta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiva kuulla, että blogiini eksyi kohtalotovereita!

      Pätkis tuli minulle siis nelisen vuotta sitten ja 2014 huomasin vaihtelevien oireiden perusteella, ettei Pätkiksellä ole ihan kaikki kunnossa. Se oli todella todella herkkä suustaan ja reagoi kipuun koko kehollaan jännittäen, mutta missään vaiheessa se ei lopettanut työntekemistä. Suomenhevosten tapaan se yritti miellyttää aivan loppuun asti.

      Sen suussa oli tavallisesti ollut piikkejä ja koukkuja, ja raspausväli oli meillä puoli vuotta. Käytimme Pätkiksen huipuksi havaitulla Holopaisen Jukalla Vermossa ja sieltä saimme kuin saimmekin vihdoin kunnon palautetta suun kunnosta. Eikä muuten ollut ensimmäinen, eikä viimeinen hevonen jonka Jukan luona käytimme.

      Suusta paljastui ylipurentaa, piikkejä, koukkuja ja epätavallisen terävät hampaat. Pätkiksen poskihampaiden terävä pinta oli viiltänyt sille isoja arpia poskiin ja terävät torahampaat olivat tehneet saman jutun orin kielelle. Pahimmassa tapauksessa nämä terävien hampaiden aiheuttamat kivut ovat vaivanneet sitä sen koko elämän. Lisäksi sen hampaisiin ei oltu raspattu ns. kuolainkoloa, eli paikkaa jonne kuolaimet asettuisivat luonnollisesti. Nyt jokainen ohjasote aiheutti terävien takahampaiden osumisen poskeen (ja haavoja syntyi).

      Tästä operaatiosta on nyt aikaa reilu vuosi ja nyt vasta olen sitä mieltä, että olemme edistyneet toipumisessa merkittävästi. Isojen asioiden korjaantuminen ei tapahdu hetkessä ja tarkemmin mietittynä olisin voinut jo heti alkuun höllätä enemmän ja ratsastaa kuolaimettomilla, kuten teen nyt. Mutta virheistä oppii! Nyt meillä on käytössä perinteiset suitset, sekä micklemien competition malli, josta olen tehnyt tuon kuolaimettoman version. Mitkään oikeat kuolaimettomathan nuo eivät ole, mutta herkällä hevosella ne ovat osoittautuneet ihan superhyviksi!

      Luinkin joskus blogistasi tuosta nikkeliallergiasta! Ei varmasti ole helppoa, ainakaan jos kisata tahtoo, säännöt kun eivät ota näitä erikoistapauksia huomioon... Mutta mulle neuvottiin kokeilemaan ihan kaikkea ihmeellistäkin, ikinä ei tiedä mikä toimii, vaikka toisaalta erilaisia vaihtoehtoja on niin paljon ja jossain vaiheessa tuntuu ettei mikään vain toimi. Kovasti tsemppiä teille, kyllä se niin menee, että terve suu- parempi mieli ;D

      Poista
    2. Ja unohdin tietty sen linkin, tässä on jotain sepustusta aiheesta silloin vuonna 2014: http://mina-ja-patkis.blogspot.fi/2014/09/wuhuu-patkis-is-back.html

      Poista
  2. Tosi hienoja kuvia ja kiva postaus muutenkin! Toivottavasti Pätkis pysyisi nyt kunnossa, olette niin hieno pari :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista ja todella kiva kuulla että tykkäsit! :)

      Poista