maanantai 21. joulukuuta 2015

Toukka, ruma ankanpoikanen


Viime aikoina olen huomannut Toukan ratsastettavuudessa suuria muutoksia. Sama ilmiö toistui myös viime vuonna kilpailukauden loputtua eli juuri näihin aikoihin. Tietysti tämä voi olla vain jokin psykologinen juttu, mutta haluan uskoa, että syy on oikeasti se, että myös kilpailukausi opettaa niin paljon. Pöytäkirjat, uudet kilpailukentät ja verryttelyt opettavat aina jotain uutta hevosesta ja sen suhtautumisesta ympäristöön. Kisoissa saa myös hyvin konkreettisen palautteen työnsä tuloksesta.



Tulosta tehdään tietysti myös muualla kuin kilpailuissa. En kuitekaan usko karkeaan jakoon siitä, että talvikausi treenataan ja kesällä sitten vain kilpaillaan. Eihän se niin mene. Myös kipailuista on tarkoitus oppia. Itse ainakin alue/kansallisen tason ratsastajana en ole niin hyvä, että lähtisin kilpailuihin vain voittamaan. Toisaalta olen myös sitä mieltä, ettei kilpailuihin voi täysin harjoittelemaankaan lähteä. Siis jotain siltä väliltä kenties?

Oman kehitysinspiraationi takia päätin kaivella vanhoja kuvia esille ja katsoa, miltä meno näytti muutama vuosi sitten. Olen onnekas, sillä minulla on paljon kuvia yhteiseltä taipaleelta Toukan kanssa. Kuvat ovat tietysti vain kuvia, mutta kyllä hyvä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

Loppuvuosi 2013

Ensimmäinen yhteinen talvemme oli siis vuonna 2013, jolloin Toukka oli viisivuotias. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, pakka oli vielä tuolloin melko sekaisin. Hevonen kulki lyhyellä ja jännittyneellä niskalla ja selällä ja oli rungostaan pitkä kuin nälkävuosi. En tiedä voiko ratsastajaa tässä kuvassa edes kommentoida. Sydän itkee verta jo pelkästä katsomisesta. Mutta tiivistettynä, liian lyhyet ohjat, huono kyynärkulma ja katse siellä missä tänäkin päivänä. 

28.2.2014
28.2.2014

Alkuvuodesta liikuttiin paljon pellolla, vaikka kontrollia ei aina ollut. Alemmassa kuvassa on kuitenkin meneillään yksi sen aikasista tähtihetkistä; tamma on rungostaan lyhyempi ja samalla yllättävän rento. Ylhäällä taas esimerkki siitä, mitä se meno oli yhdeksän kertaa kymmenestä. Jännittynyttä ja hätäistä. Ratsastaja hoiti kyseiset tilanteet luovasti, eli vetämällä mahdollisimman paljon naruista taakse. Ei näin Liisa ei...  Huomatkaa myös miten kuivassa kunnossa Toukka on ollut!

10.5.2014
10.5.2014

Toukokuussa oli vuorossa ensimmäiset ulkokilpailumme, joissa tamma käyttäytyi todella hienosti! Suurena ongelmana oli yhä raaka ja vaikea laukka. Myös hevosen kaula on todella lyhyt, eikä se kanna itseään selän läpi. Toukan yksi suurimmista haasteista on tänäkin päivänä tuo lyhyen kaulan ja pitkän rungon kombinaatio. Ongelmaa ei myöskään edesauta lähes kevyessä istunnassa "istuva" ratsastaja...

7.6.2014

Tämän pysähdyskuvan valitsin siksi, että tästä on mahdollista tarkastella Toukan kroppaa. Takaosa on vielä pieni ja lihakseton, vaikka massaa on toki tullut lisää. Kaula on samanlainen kuin ennen, eli todella lyhyt. Tähän aikaan muistan itse ratsastaneeni liikaa kädellä taakse. Onneksi valmentajat opastivat minua sinnikkäästi pois tältä tieltä.

30.6.2014

Kesäkuussa tamma esiinty kilpailuissa jo varsin edukseen. Tuomarit pitivät sitä oikein kehityskelpoisena yksilönä, mutta lyhyestä kaulasta ja aavistuksen hitaasta takaosasta tuli sanomista. Kuvassa esiintyvä esimerkkiratsastajamme ei myöskään ole lopettanut vetämistä (vaikka hän kovasti yrittää sitä piilotella). 

12.7.2014

Heinäkuussa koimme suuren harppauksen eteenpäin, sillä Toukka sai vihdoin käyttää upeaa takaosaansa vapaammin, ilman että minä olin kokoajan vetämässä ja marisemassa. Olin näistä kuvista todella innoissani, Toukka oli niin hieno! Ymmärsin vihdoin itsekin sen laadun, mistä opettajani olivat olleet tietoisia alusta asti. Ratsastajaa en valitettavasti pysty kommentoimaan, tämä istunta on liikaa jopa minulle.

10.8.2014

Elokuussa kaikki sujui yhä päällisin puolin hienosti. Toukka kuitenkin lahtui hieman laidunkauden loppuessa (katso takaosaa). Ongelmia alkoi ilmetä tilanteissa jossa tamma jännittyi. Silloin sorruin itse vanhoihin virheisiini, eli takerruin ohjiin ja ratsastin taaksepäin. Tämä kuva on hyvä esimerkki siitä.

22.9.2014
22.9.2014

Syksyllä 2014 Toukka sai taas massaa takaisin ja se näytti ensimmäisiä kertoja hevoselta. Mainitttakoon, että meillä ruokinnan salaisuus oli hyvälaatuinen kuivaheinä, kaura, elektrolyytit ja kivennäinen. Ja näillä mennään yhä. Ratsastaessa tammalla riitti virtaa, mikä taas toi haastetta elämään. 


17.1.2015

Tammikuussa vaihteita löytyi taas lisää. Takaosan ja selän lihaksisto vahvistui jonka seurauksena myös kantovoimaa alkoi löytyä. Myös laukkassa alkoi tuntua siltä, että sillä voi joskus laukata laadukasta laukkaa.

10.5.2015
24.5.2015


Touko-kesäkuussa Toukka liikkui radoilla ja kotona ihanan energisenä ja iloisena. Se todella halusi (ja haluaa edelleen) esiintyä! Kaula on näissä kuvissa kuitenkin edelleen lyhyt ja kroppa melko pitkä.

8.8.2015
8.8.2015

Juhannuksena minä suuntasin kuukaudeksi Floridaan, joka tarkemmin ajateltuna saattoi olla avainasemassa Toukan kehityksessä. Se sai kuukauden oleskella laitumella ja maastoilla satunnaisesti. Olen sitä mieltä, että myös loma on tärkeää hevoselle. Ainakin loma työnteosta. Toukka palasi töihin heinäkuun puolivälissä, aivan uutena hevosena! Se oli mielettömän energinen ja motivoitunut (voiko hevosesta sanoa näin?). Se oli myös pyöristynyt hyvin lihaksia menettämättä. Sain vihodoin ratsataa sen kaulaa eteen, niin että tamma jaksoi kantaa itsensä. 

12.9.2015

Kuukauden tauko omista hevosista toi myös itselleni uutta näkökulmaa omaan istuntaan, apujenkäyttöön ja ylipäätään ratsastamiseen. Otin itseäni niskasta kiinni (lähinnä istunnan osalta), ja se todella kannatti.

15.10.2015
15.10.2015
Syksyllä 2015 allani tanssikin aivan uusi hevonen. Aina sanotaan, että suomenhevoset tarvitsevat raketuakseen paljon aikaa. Ne eivät yksinkertaisesti ole yhtä valmiita kuin puoliveriset. Toukan kanssa kävi juuri näin, itse asiassa se vaati aikaa jopa vuoden enemmän. Vasta seitsemänvuotiaana se oli kasvattajakilpailun tasoa (joka käydään siis kuusivuotiaiden suomenhevosten kesken). Siksi olen tavattoman iloinen, ettei sen kanssa edetty liian nopeasti, vaan hevosta kuunnellen. Joskus liian utopistiset tavoitteet voivat lannistaa ratsastajan, ja olen varma, että kohdallani olisi tapahtunut juuri niin. En ole mikään maailman pitkäpinnaisin tyyppi, mutta kun laittaa odotukset minimiin, saattaa yllättyä positiivisesti. Sain tämä lauseen kuulostamaan kovin ruusuiselta, vaikka olen tietysti tehnyt myös paljon myös virheitä ja tulen niitä yhä tekemään. Ensimmäisen nuoren kanssa tulee opittua (valitettavasti) useimmiten kantapään kautta.

Tässä vaiheessa, seitsemänvuotiaana Toukka on kuitenkin ylittänyt kaikkien odotukset. Toukka oli alunperin lähes säälistä tehty varsa, joka suhatutui elämään ensimmäiset vuotensa hyvin epäillen. Tammasta oli tarkoitus tehdä tuntihevonen. Se kuitenkin osoitti olevansa iloinen urheiluhevonen, joka rakastaa työntekoa koko sydämestään. Tämä tekee miestäni tästä hevosesta vielä arvokkaamman. Pieni, ruma ja pelokas ankanpoikanen, joka sai kuin saikin kaikki uskomaan itseensä. Hienompaa ja opettavaisempaa nuorta hevosta en olisi varmasti voinut saada. Onneksi uskalsin ottaa tämän "haasteen" aikanani vastaan ja tehdä virheitä. Onneksi mulle sattui niin hieno hevonen, ettei se mennyt niistä pilalle.

Ylämäkiä ja alamäkiä, mutta kaiken kaikkiaan ihan mielettömän opettavaista!


2 kommenttia: