lauantai 26. joulukuuta 2015

Hevoshommissa ulkomailla; Florida


Alkuvuodesta sain villin idean. Halusin lähteä tutustumaan hevoskulttuuriin Suomen rajojen ulkopuolelle. Alkuperäisenä ajatuksena oli kahden viikon mittainen visiitti Eurooppaan. Juhannuksena astelin vihdoin lentokoneeseen. Suunta oli kuitenkin aivan toinen. 


Niin siinä sitten kävi, että kaksi viikkoa kääntyi kokonaiseksi kuukaudeksi ja Eurooppa muuttui Amerikan Yhdysvalloiksi. Aurinkoinen ja aina lämmin Florida oli todellakin mainio vaihtoehto Suomen sateiselle kesälle. Suomalaisten kärsiessä vesisateista, minä nautin auringosta ja lämmöstä. Lämpötila oli vähintäänkin 30 astetta (varjossa), enkä siis koko reissun aikana joutunut vetämään kertaakaan pitkähihaista päälleni. Enkä muuten valittanu!

Pihatie

Floridassa asustelin koko ajan mukavassa perheessä, jonka juuret olivat suomalaiset. Tätä tilaisuutta tarjottiin minulle muuten hevostalli.netissä, joten sekin kammotussivusto ansaitsee joskus mahdollisuuden ;). Neljässä viikossa pääsin näkemään muutaman erilaisen tallin arkea ja tutustumaan paikalliseen hevoskulttuuriin. 

Heinälato, jonne olisi mahtunut myös kymmenkunta hevosta

Kuvissa esiintyvässä tallissa työskentelin perheen tytön mukana pari viikkoa. Talli oli täynnä kouluhevosia, ja paikan omistaja oli lupaava nuorehko kouluratsastaja. Hevosia oli noin viisitoista. Osa oli nuoria ratsastettavia ja osa valmennettavien hevosia. Omistajan silmäterä oli kimo PSG-tasolla kilpaileva kouluruunansa Gobalt, joka oli oman arvonsa tunteva herrasmies. Sillä oli valehtelematta 20 neliömetrin karsina, jossa oli neljä tuuletinta (muilla hevosilla tuulettimia oli yksi). Oma suosikkini hevosista oli nuori lusitano ori Disco, sekä GP-tasolle koulutettu konkariruuna Ronaldo. 

Ulkokäytävä

Tallilla oli suuret laitumet/ruohotarhat, sekä katettu ratsastuskenttä (maneesia ei noilla lämpölukemilla juuri tarvita). Tallissa oli kaksi pesupaikkaa, suuri varustehuone ja toimisto. Tallin pääkäytävällä hevosia oli molemmin puolin käytävää, mutta ulkopuolella käytäviä oli molemmilla puolilla yksi. Jokaisen hevosen karsinassa oli oma tuuletin ja kurkistusluukku. 


Tallin arkirutiinit eivät juuri suomalaisista rutiineista poikenneet. Aamutalli oli klo 7.00 jolloin ulkona yönsä viettäneet hevoset haettiin sisälle. Jokainen sisälle tuleva hevonen vietiin karsinaan suihkun kautta. Ne suihkutettiin päästä varpaisiin ja kuivattiin hikiviilalla. Tämä oli ainoa tehokas tapa vähentää ympäristön kuumuutta. 

Kun hevoset oli saatu sisälle, oli aamuruokinnan vuoro. Hevoset söivät väkirehuja ja pulvereita huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Itse olisin ehdottomasti lisännyt jokaiselle hevoselle lisää korsirehua, joka on kuitenkin sitä hevosen pääravintoa. Suomalaisten kauran "korvikkeena" käytettiin pääasiassa erilaisia myslejä. Aamuruuan jälkeen osa hevosista vietiin ulos, jolloin niille puettiin kärpäshuppu ja suihkutettiin ötökkäsprayta. Karsinoita siivottiin käytännössä niin aamu-, päivä- kuin iltatallivuoroissa. Samoin vesistä (kaikilla hevosilla oli ämpärijuotto) huolehdittiin vuorosta riippumatta. 




Päiväruokinta oli noin yhden aikaan, jolloin aamulla ulos viedyt hevoset tuotiin suihkun kautta sisälle. Ne söivät jälleen väkirehuja, sekä heinää. Heinää oli kolmea erilaista lajiketta, jotka oli tarkkaan määrätty. Aamu- ja iltapäivällä paikan omistaja myös ratsasti suurimman osan hevosista. Hevoset laitettiin hänelle aina kuntoon, mutta hän laittoi itse aina suitset ja käveli alkukäynnit. Rankan treenin jälkee oli ihana huomata, miten viisaasti kaikki hevoset joivat elektrolyyttejä heti rasituksen jälkeen, suihkun yhteydessä. Tuossa ilmastossa elektrolyyttipurkkeja kului kovaa tahtia!


 Iltavuorossa ulos menivät ne hevoset, jotka tarhasivat koko yön. Hevoset ruokittiin tietysti ennen tätä. Hevosia siirreltiin päivän aikana siis useasti paikasta toiseen. Käytävät pidettiin puhtaana lehtipuhaltimen avulla. Kätevä tapa välttää turha hengitysteiden ärsyttäminen. Sain muuten erilliset ohjeet, kuinka omistajan silmäterähevosen karsinanympärys tulee puhdistaa... ;)


Tallilla oli toimiva systeemi ja hevoset elivät mielestäni mukavaa elämää. Rehellisistä ja ahkerista työntekijöistä oli kyseisellä tallilla kuitenkin pulaa, mikä olis sinänsä ihme. Suomessa tallityöntekijöiden taso, sekä asenne on onneksi suurilta osin esimerkillisempi.


Eniten ihanan ilmaston lisäksi taidan ikävoidä tuota katettua ratsastuskenttää! Se toi kuumuuteen ihanan varjon ja suojasi sateelta. Myös hevosten ympärivuotinen mahdollisuus laiduntaa on sellainen, jonka olisin mieluusti tuonut mukanani Suomeen.


Tallikoira Gigi esittelemässä kentän ihanaa pohjaa

Aivan tallin naapurissa asusti suloisia miniponeja, sekä lauma aaseja. Florida tuntui olevan täynnä erilaisia rescueläimiä, mikä on tietysti sääli. Ponejen ja aasien lisäksi naapurissa oli myös pelastettuja tiikereitä ja leijonia. Aasin tai ponin olisin mieluusti vienyt mukanani Suomeen.




 Onneksi pääsin suuren suurena eläintenystävänä auttelemaan myös aivan lähistöllä sijaitsevaan Hailes Angels Pet Resscueen. Pääasiassa kävelytin ja kuvasin koiria, sekä esittelin niitä ostajaehdokkaille. Kokemus oli, jos mahdollista, koko hevosseikkailuakin upeampi. Se oli vapaaehtoistyötä parhaimmillaan, juuri minulle räätälöitynä. Tätä minä haluaisin isona tehdä, auttaa eläimiä. Rescueta jäin kyllä todella ikävoimaan. Toisaalta pitää olla onnellinen, ettei tälläisia paikkoja Suomessa tarvita.

Tälläisten kanssa puuhailee ihan mielellään ;)



Pääsin myös näkemään lähempää kaksi muuta tallia, jossa perheellä jossa asuin, oli hevosia. Näiden tallejen arkirytmistä minulla ei juuri ole sanottavaa. Toisessa hevoset olivat yötä päivää ulkona, ja toisessa niillä oli pihattotyyppinen talli.

Kouluratsastajan päiväuni, peilit myös ulkokentällä

Kuukauden aikana pääsin ratsastamaan oletettua vähemmän, mutta pääsin kuitenkin. Ratsastan vaikka aasilla, sillä jokaisella hevosella on meille annettavaa, se täytyy aina pitää mielessä. 


Vieläkö joku ihmettelee miksei mulla ole puoliveristä? Jalkapidennyksiä odotellessa, 



Ylemmän kuvan ponit olivat ratsujani suurimman osan kuukaudesta. Kaksi veikeää tyyppiä, ja niin samanlaiset, mutta silti niin erilaiset.


Kävin myös pari kertaa ratsastamassa Micanopissa sijaitsevassa hevosrescuessa. Siellä hevosten käsittely perustui parellin "leikkeihin". Olin kuullut parellista ennenkin, mutta konkreettisen opetuksen sain nyt rescuen omistajalta. Ennen ratsastusta meidän tuli toistaa parellin paria peruspeliä, jotta hevoset kunnioittivat meitä ja olivat turvalllisia käsitellä. Kuvan hevonen oli nuorehko täysiverinen, jonka leukaluu oli murrettu sen laukka-aikoina. Tästä syystä hevonen ei sietänyt kuolainta, joten päädyin ratsastamaan sillä naruriimulla. Tämä on ehkä yksi hulluimmista jutuista, mitä olen tehnyt, mutta hengissä selvisin!


Kaiken kaikkiaan kokemus oli unohtumaton. Vaikka asiat eivät menneet aivan kuten elokuvissa tai kuten oli alunperin sovittu, en kadu hetkeäkään. Opin ainakin, että joskus tutun ja turvallisen taaksejättäminen voi avata enemmän ovia kuin uskonkaan. Jos saatte joskus vastaavan mahdollisuuden, älkää jättäkö sitä käyttämättä! 

Floridasta palasin kokemuksen lisäksi myös yhtä löytökoiraa rikkaampana
Toivottavasti te lukijat piditte tästä, hieman erilaisesta postauksesta. Mietin pitkään, jätänkö tämän kirjoittamatta, mutta lopulta päätin ottaa itsäni niskasta kiinni. Toivon siis kovasti, että postaus oli lukemisen arvoinen. Ehkäpä kirjoitan seuraavaksi pienen löytökoirani tarinan...

16 kommenttia:

  1. Olipas mielenkiintoinen postaus, tykkäsin! Ja mielelläni kuulisin myös pienen löytäkoiran tarinan, rescuetoiminta ja koirat ovat lähellä myös omaa sydäntäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla! Ja ihanaa, että koirapostaus kiinnostaa, kirjoitan sen mielelläni :)

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus todellakin! Itsekin haaveilen ulkomaille lähdöstä ja hommista siellä, joten tällaiset postaukset ovat aina kiinnostavaa luettavaa! Kirjoita ehdottomasti myös koirasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, ihanaa että sinäkin pidit! Ja voin todella suositella ulkomaille lähtemistä, ihan näin lyhyen kokemuksen perusteella :)

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
  4. ooh täällä yksi kateellinen ilmoittautuu :D Ajattelin eka että suhteilla tonnekin varmaan päästy... ht.net?? what??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin itsekin aivan ihmeissäni ht.netin tarjonnasta! Päätin paikkaa etsiessäni, että haen jotain täysin uutta, enkä lähde pelailemaan suhteilla valmentajien tuttuihin. Näin sain varmuuden siitä, että pystyn tekemään jotain myös itse, ihan ilman valmentajan tukea ;)

      Poista
  5. Ihana teksti, kiitos kun kirjoitit! :)

    VastaaPoista
  6. Tosi mielenkiintoinen ja kiva postaus! Mullakin haaveena olisi joskus päästä ulkomaille tekemään töitä hevosten parissa edes hetken aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli ihan sama ajatus, jo hetkinen muissa ympyröissä oli silmiä avaavaa. Suosittelen :)

      Poista
  7. Wau! Itsekin Floridassa lomailleena muistan vieläkin sen lämmön mikä siellä oli :) varmasti hieno kokemus sinulle ja opettavaista! Ja ehdottomasti suloisen löytökoiran tarinaa kirjoittamaan :)

    Vinkkinä vielä jos joku ulkopuolinenkin tämän kommentin lukee, Hevosopiston sivuilla on työpaikkailmoitus Floridalaiselle tallille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että sinäkin pidit tästä. Onneksi sain aikaiseksi tämän kirjoittaa :)

      Kävin itse lukemassa myös kyseisen ilmoituksen, ja itse asiassa sama henkilö avusti myös minua saamaan paikkani. Vain talli taitaa olla toinen. Voin siis lämpimästi suositella :)!

      Poista
  8. Tosi aktiivisesti minäkin luen blogiasi. Hupsista! Olen vasta nyt huomannut tämän postauksen. Kiva kun viihdyit meillä, vaikka asiat olivat joskus täyttä kaaosta! Tällä hetkellä olen aloittanut hevostyöpaikan Pennsylvaniassa, ja jättänyt Floridan kuumuuden, ja valitettavasti myös ponit (löysivät täydellisen ylläpito paikan). Olis kiva taas jutella, kun niin paljon on muuttunut, mutta kuten olet varmaan huomannut en enää käytä facebookkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai viihdyin ;) Ihanaa, että olet löytänyt noin kivan paikan ja ihana että myös poneilla on kaikki enemmän kuin hyvin! Jos vain huomaat tämän kommentin niin laittele mulle vaikka sähköpostia, niin kuulen tarkemmin sun kuulumisia :) liisatiitola@gmail.com

      Poista