perjantai 2. lokakuuta 2015

Syysterveiset

Vihdoin on aika hengähtää, kisakausi on lopuillaan ja lukuvuoden ensimmäinen koeviikko on selvitetty. Pakko myöntää, että pitkä matikka, fysiikka, kemia ja pihassa asustavat viisi hevosta vievät pienestä ihmisestä mehut aika tehokkaasti, mutta kaikesta selviää, en voi valittaa!

Hevoset viettävät tällä hetkellä lepoviikkoa, sillä torstaina oli rokotusten aika. Oikeastaan vain "isot" hevoset rokotettiin, sillä shettikset rokotetaan meillä vain kerran vuodessa ja nämä kilpailevat kahdesti. Pätkis ja Epeli myös raspattiin. Epelillä oli yllättävän paljon hässäkkää, mutta Pätkiksen suu oli hyvässä kunnossa, mikä oli tosi kiva kuulla! Pätkiksellä on kuulemma hyvin paksut ikenet ja ylöspäin suuntautuva kitalaki, jotka tuovat oman haasteensa sopivan kuolaimen etsimiseen. Herkkisherra on siis herkkis aivan syystä.

 ELL kehui myös kovasti Pätkiksen yleisolemusta. Se on hienossa karvassa, lihaksikas ja jopa suusta oikein terveen oloinen. Edellisellä kerralla mm. selkälihakset olivat mahaongelmien vuoksi painuneet, mutta nyt ongelmaa ei enää ollut. Nämä lauseet olivat parhaat mitä olen aikoihin kuullut. On ihanaa huomata, että aika on todella auttanut ja hevonen on päivä päivältä enemmän oma ihana itsensä. Haluan todella uskoa, että olen tehnyt oikean päätöksen, jättäessäni kilpakentät kokonaiseksi vuodeksi ja ratsastin hevosen ehdoilla, sitä tarkasti kuunnellen. Mielestäni olemme sen aina hevoselle velkaa. Hevonen tekee puolestamme niin paljon, että välillä meidän on osattava hellittää. Jos hevonen ei ole kunnossa, niin sillä ei sitten kilpailla/valmentauduta tai teetetä harjoituksia joihin se ei fyysisesti ole sillä hetkellä valmis. Esimerkkinä voisi käyttää vaikkapa kilpatanssia. Jos parisi sairastuu ennen kilpailuja, pyydätkö häntä silti tanssimaan kanssasi? Jos pyydät, parisi todennäköisesti tanssii kanssasi, välittämättä kivusta. Niin tekee myös hevonen. Mutta miksi hän tekee niin? Siksi, että hän on ystäväsi.



On kuitenkin eri asia halautko sitä ystävällesi. Haluatko, että hän sairaana tai huonovointisena kilpailee, vain koska sinä tahdot niin? Minä en ainakaan halua. Haluan, että kun minä seuraavan kerran kilpailen Pätkiksellä, voin olla sataprosenttisen varma siitä, että hevonen viihtyy tehtävässään, piste.


Toukka onkin tämän kesän edustanut Pätkylän puolesta, ja kunnialla se on hommansa hoitanut! Kauden todennököisesti viimeiset kisat kilpailtiin 26.9. Orivedellä, jossa ratsastettiin 2-tasolla He B:3 (Prix de Kariniemen) sekä He A:2.

Orivedellä tavattiin myös ihanat Sohvi ja Jallis! Hienot tammat mahtuivat egoineen yhteiskuvaan. Huomatkaa Toukan ihaileva katse ;)
Verkassa en saanut tammaan mitään kontaktia, se oli todella säpsy ja herkkä. Sanalla sanoen tamma. Radalla ratsastin vain hammasta purren. Kaiken lisäksi He B:3 ei ohjelmana sovi meille yhtään, se sisältää yksinkertaisesti liikaa ajalehtimista. Ja sitä se meidän rata oli. Radalt poistuessani olin pitkästä aikaa turhautunut. En yksinkertaisesti saanut Toukkaan mitään kontaktia. Todennäköinen syy oli sen vahva kiima, mutta silti... Tuntui pahalta lähteä ratsastamaan ihan uutta A:ta tuollaisen käsittämättömän hölmöilyn jälkeen.

Tuomareille meidän todella huono päivä ei sitten kuitenkaan välittynyt. Tuloksena oli 63,295% ja neljäs sija. Paperitkin olivat positiiviset, lupaavia pätkiä, siistiä ratsastusta ja aavistuksen jännittynyt hevonen. Luokan voittaja sai 63,750% eli taas sai jäädä miettimään, mihin olisi kunnon radalla ylletty. Mutta onneksi olen jo oppinut jossittelun olevan turhaa ;)


A:n verkassa kiimahirviö oli onneksi jo rauhallisempi, oikeastaan jopa väsynyt. Radalla se oli kuitenkin hienosti kanssani ja tsemppasi kaikkensa. Eihän se väsyneenä ole huipussaan uusilla haastavilla radoilla, mutta hienoa työtä se tekee! Hiljaa hyvä tulee! Jopa käynninkauttavaihdosta saimme kelvollisen kutosen, vaikka tamma ei ole ikinä niitä tehnyt. Me pelataan vähän riskillä ;) Lopulta tulos oli mukavat 61,2%, joka oikeutti sijaan neljä, ensimmäiseksi ei-sijoittuneeksi. Päätuomari laittoi minun ja viimeisen sijoittuneen eroksi vain 0,5 pistettä eli ihan huippuhienosti siihen nähden, sillä kärkikolmikko oli kovatasoinen ja taitava. Innolla odotan ensi kautta, kun tamma tekee jo nyt tuollaista tulosta ihan uusilla radoilla!


Jottei mielikuvanne Toukasta muuttuisi liian ruusuiseksi, voin paljastaa kuinka sitä saa hävetä hieronnassa ja eläinlääkärin käsittelyssä. Hierojaa tamma yritti purra, ja rokotus saatiin oikeaan osoitteeseen kolmannella neulalla ;) Tänään säilytin kyllä uskoni ihmeisiin, sillä sain Toukan klipattua ihan kokonaan ja aivan yksin! Sitä ei ole ikinä klipattu ja vielä muutama päivä sitten se sai melkoisia raivokohtauksia jo klipperin kosketuksesta tai äänestä, saati sitten niiden yhdistelmästä... Tänään oli kuitenkin ihana huomata kuinka paljon minun ja Toukan suhde on syventnyt. Tamma luottaa minuun jo lähes pelottavan paljon ja tahdon todella olla sen luottamuksen arvoinen. Toivotaan, että onnistun tekemään kaiken oikein!

Tällaisia tynkäkuulumisia tällä kertaa! Seuraavaksi suunnataan Toukan kanssa lyhyelle valmennusleirille Ypäjälle ja hammashoitoon Vermoon. Palaillaan siis vaikkapa valmennuspostauksen merkeissä! Myös postausideoita saa ehdotella.
Mukavaa syksyä kaikille! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti