sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kylmäverisesti sinun

Kilpailuissa ja tapahtumissa tapaa paljon erilaisia hevosihmisiä, joilla jokaisella on omat mielipiteensä hevosista ja hevosurheilusta. Meitä kaikkia yhdistää kuitenkin rakkaus hevosiin. Ensimmäisenä keskustelut ajautuvat yleensä selvittämään oletko este-, kenttä- vai kouluratsastaja. Itse kerron aina ylpeänä olevani alue-/kansallisen tason kouluratsastaja. Seuraava kysymys koskee tietenkin hevosiani. Jälleen kerron ylpeänä kilpailevani kahdella suomenhevosellani. Tässä vaihessa valitettavasti huomaan ihmisten suhtautumisen muuttuvan. Sehän on vain suomenhevonen; kädelle painava, itsepäinen työhevonen, jolla tädit ja lapset voivat harrastella. Tämä vaikuttaa hieman liioitellulta, mutta sitä se ei valitettavasti ole. Jotkut ihmiset tuntuvat automaattisesti, usein vain yhden kokemuksen perusteella, luokittelemaan suomenhevosen kakkosluokan hevoseksi. Tämä tekee minut hyvin surulliseksi, mutta se on heidän menetyksensä. Itse nään aisian aivan toisessa valossa. 


Ensiksi täytyy tietysti muistaa, että kaikki hevoset ovat yksilöitä, mutta rodun sisällä on toki mahdollista tehdä yleistyksiä. Itse voin jollain tapaa sanoa kasvaneeni suomenhevosten kanssa. Ensimmäinen hoitohevoseni oli suomenhevonen, jonka jälkeen vuokrahavoseni, ylläpitohevoseni ja ensimmäinen oma hevoseni oli suomenhevosia, eikä muutosta ole näkyvissä.

Miksi sitten haluan pysyä suomenhevosissa, miksi en kaipaa kalliita ja hienoja puoliverisiä, vaan ratsastelen näitä kakkosluokan hevosia? 


Suomenhevonen ei ehkä liiku oikeinpäin niin helposti kun siihen jalostettu puoliverinen tai ravaa mieletöntä keskiravia, mutta se ei tarkoita, etteikö suomenhevonen pystyisi siihen. Oikealla ratsastuksella suomenhevonen on mahtava, kaikkensa antava kilpakumppani, jopa vaativiin luokkiin asti. Mutta juuri tämän takia suomenhevonen opettaa ratsastamaan. Kuten Nipsu minulle sanoi: "Sinulla on hieno hevonen, mutta sen lyhyen kaulan ja pitkän rungon takia joudut tekemään moneen muuhun verrattuna paljon enemmän töitä, mutta kaikki on mahdollista". Minä en pelkää työntekoa, päinvastoin. Olen hyvin kiitollinen siitä, miten nämä suomenhevoseni kasvattavat minua myös ratsastajana. En pääse valmiiksi koulutetun huippuhevosen selkään, mutta saan mahdollisuuden rakentaa oman huippuhevoseni. 

Lisäksi työskentely suomenhevosen kanssa on hyvin palkitsevaa. Suomenhevonen on kuitenkin ennen kaikkea rehellinen, yrittelijäs, nöyrä ja suurisydäminen työmyyrä. Työmyyrä, joka on valmis yrittämään kaikkensa ihmisensä puolesta lajissa kuin lajissa; tädin maastokuljettimena, armeijan hevosena sodassa, tuntihevosena tai kilpahevosena joka lajissa. Näin monipuolisia hevosia ei kasva joka oksalla, se on varma. Siksi tulisi muistaa, että vain meillä suomalaisilla on ainutlaatuinen tilaisuus nauttia tällaisten kansallisaarteiden seurasta. Sillä mikään muu, kuin aito suomalainen ei tähän pysty. Suomenhevonen on antanut minulle jo nyt niin paljon, että toivoin, että jokaisella olisi mahdollisuus kokea se sama fiilis. Joidenkin silmissä ehkä arvoton, on minulle se kaikkein tärkein. 



Oikein hyvää suomenhevosen päivää kaikille. Muistakaa arvostaa sankareitamme!

4 kommenttia:

  1. Ihana postaus, ja täyttä asiaa! Täälläkin juhlistetaan suomenhevosen päivää oman kansallisentason tädinkuljettimen kanssa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia, kiva että jaat samat ajatukset :)

      Poista
  2. Ihan samoissa kengissä kuljetaan. Harmittaa ettei moni arvosta suomenhevosia ja ne on tosiaan ahdettu sinne kakkoslaadun puolelle. Suomenhevoset on kestäviä ja reiluja harrastustovereita. Nykyään vielä kehittyneet niin uskomattomasti hyvien periyttäjien myötä, että niistä on vaikka mihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nykyään on ihan huippusuomenhevosia! Toivottavasti tämä kakkoslaatu vielä jonain päivänä saa arvoistaan kohtelua kaikilta :)

      Poista