torstai 17. syyskuuta 2015

Aluemestaruudet 2015

Huh huh... Tämän postauksen kirjoittaminen on hieman venynyt, sillä sen aloittaminen on ollut niin vaikeaa. En vieläkään täysin pysty käsittämään viime lauantain tapahtumia, saatika sitten tämän hevosen mieletöntä kapasiteettia!

12.9 järjestettiin siis Hämeen kouluratsatsuksen aluemestaruudet Hämeenkyrössä. Olin jo kesällä tutkinut aluemestaruuksissa ratsastettavia ratoja, siinä toivossa, että rakas Pätkis olisi startannut suomenhevosmestaruudessa. Jossain vaiheessa tein kuitenkin päätöksen, että Pätkis ei kilpaile tänä vuonna, sillä minun on oltava "vahva" ja annettava ajan vain kulua. En halua asettaa hevosiani liian vaikeisiin paikkoihin, jos en usko niiden niistä selviytyvän. Jossain vaiheessa aloin sitten kypsytellä pääni sisällä ajatusta, mitäpä jos veisinkin aluemestaruuksiin Toukan, lähinnä vain kokeilemaan He A:ta ensi kautta ajatellen. 

Emmin todella pitkään, osallistuako vai eikö. Lopulta viimeisenä iltana päätin kuitenkin maksaa ilmoittautumiseni, hyvin menneiden Ypäjän kisojen kunniaksi. Eihän meillä mitään hävittävää ollut, mutta viimeisen sijan olin hyväksynyt jo ilmoittautuessani; Toukka oli kolme vuotta suomenhevosmestaruuden nuorinta hevosta nuorempi (ja 12 vuotta vanhinta hevosta nuorempi) ja itse olin tietysti sh-luokan ainoa juniori. Lisäksi meillä oli vain yksi vaivainen 58% tulos helposta A:sta, kun muilla tuloksia oli vastaavalla tasolla tietysti paljon enemmän. Näin jälkeenpäin voin jopa todeta, että odotusten tiputtaminen minimiin saattoi olla avainasemassa onnistumisen kannalta. Ilman paineta ja odotuksia on paljon helpompi ratsastaa. Näin myös epäonnistumiset on helpompi käsitellä, kun ei ole luonut itselleen turhan suuria odotuksia.

Korjailin suitsia vielä ennen radalle menoa ja unohdin sitten kiristää kankiketjun... Mielummin tosin ratsastan liian löysällä kangella, kuin liian kireällä, jos toinen pitää valita. Onneksi Toukkaa tai sen ratsastettavuutta tämä ei tuntunut haittaavan, se piti suun kiinni ja työskenteli tyytyväisenä, mikä on itselleni kaikista tärkeintä. 

Edellisellä viikolla en ollut juuri tehnyt kummempia, jopa kilpailuja edeltävänä päivänä kävimme vain peltoilemassa. Samaisella viikolla Toukka sai myös toista kertaa elämässään kanget päähänsä! Tamma työskenteli niillä niin mielellään, etten lyhyestä käytöstä huolimatta nähnyt ongelmaa niillä ratsastamisessa. Toukkaa on (valitettavasti) jo neljä-viisivuotiaasta ratsastettu olympialla (iso vipuvaikutus, etenkin ilman kankiketjua jolloin kuolain pyörii vapaasti suussa), sen ollessa todella kuuma ja energinen tapaus. Mielestäni tämä on todella surullista, nuorelle jarrut tulisi löytää jollain muulla tapaa kuin lisäämällä rautaa suuhun... Osittain siksi Toukka rullasi voimakkaasti tullessaan minulle. Kangen kanssa se ei kuitenkaan osoittanut mitään vastaavia merkkejä, vaan oli huipputyytyväinen ja innoissan; kuten kaikista uusista asioista!


Itse kilpailupäivän aamu oli ihanan rauhallinen, sillä starttini oli luokan puolivälissä vasta klo 14.30. Kisapaikalla oltiin jälleen hyvissä ajoin ja verryttelemään lähdin suunnitellusti noin 13.45. Verkassa ravailin ensin maneesia ympäri oikein rentoa ja isoa ravia, vuolaasti kehuen ja taputellen. Toukka ei juuri ihmeitä kyyläillyt, vaan keskittyi hienosti asiaa! Verkassa tein vielä pätkät laukkaa ja väistöt molempiin suuntiin kerran läpi. Noin 15-20 minuutin maneesiverkan jälkeen siirryinkin jo ulkokentän odottelualueelle. Ratana toimi siis FEI:n CCIP1* kenttäkilpailuohjelma poneille 2014.

Radan viereisellä verkka-alueella tein vielä läpi väistöt ja parit laukkapätkät. Toukka ravasi oikein kivassa rytmissä ja teki hyviä väistöjä, vaikka niitä olemme treenanneet todella vähän. Laukassa huomasin kuitenkin pientä väsymystä/voimattomuutta, ja päätin pitkästä aikaa ottaa raipan hetkeksi mukaan. En siis enää tavallisissa kotitreeneissä ratsasta raipan kanssa. Ja voi vitsi miten Toukka reagoi! Se terästäytyi heti! Vain kierros raippa kädessä riitti taas vakuuttamaan sen siitä, että kyllä minä ihan tosissani täällä selässä apuja käytän (myös niitä muita kuin eteenpäin vieviä...).  Seuraavaksi keskityin enää vakuuttelemaan neitiä sen hienoudesta ja rauhoittamaan tahtia.



Radalle ratsastaessani minulla oli tosi hyvä fiilis. Toukka ei keskittänyt edes prosentin vertaa energiaa muualle ympäristöön, vaan se oli täysin kanssani; terävänä, pehmeänä ja valmiina tekemään kaikkensa. Ja senhän se myös teki. 

Rata oli täynnä meille epävarmoja asioita, jotka tulivat eteen He B:tä nopeammassa temmossa. Mutta Toukka teki kaikkensa onnistuakseen. Sain jälleen vain ratsastaa ja nauttia hienosta hevosestani. Emme tietysti selvinneet täysin rikkeittä, toinen vastalaukka meni askeleeksi rikki tahtirikon seurauksena ja ratsastin keskiravin vahingossa väärään pisteeseen. Kouluaidat katkaisivat kirjaimen juuri niin, että näin vain kaksi "kaarta" (eli B:n ja R:n yläosat jos ymmärrätte) ja ratsastin sitten väärään kirjaimeen ja tästä tietysti väärinratsastus ja -2 molemmilta tuomareilta. Kyllähän se oma moka harmitti, etenkin kun Toukka sai molemmilta tuomareilta keskiravistaan seiskan. Mutta silti lopputervehdyksessä olin todella onnellinen. Mistä näitä hevosia tulee, jotka tekevät parhaat suorituksensa kilpailuissa?


Tuloksia jännitin kyllä todella paljon! Tiesin rikkojen verottavan jonkin verran, mutta en osannut yhtään arvioida miltä rata oli muuten näyttänyt. Kyllähän äiti sitä kehui, mutta en silti ollut aivan varma. Tulos oli kuitenkin rikoista huolimatta 62.407% ja tällä tuloksella mentiin sijalle 2!

Tuomari C: "Raviohjelma sujuva, laukkaan lisää pyöreyttä ja voimaa. Nöyrä ratsu."

Tuomari M: "Kiva sh jolla letkeät liikkeet. Vielä lisää valmistelua ja keveyttä."

Paperi oli jälleen täynnä viisaita kommentteja, jotka painan tarkasti mieleen. Toukka oli kuitenkin niin ihanan rento, että vihdoin osa sen ihanan letkeästä ravista pääsi oikeasti mukaan ohjelmaan. Raviohjelma oli jo, kuten tuomarikin huomautti, melko sujuva! Laukkassa (ja tietysti ravissa ja käynnissä) on vielä reilusti tekemistä, mutta siitäkin irtosi kivoja pisteitä!

Esimerkiksi:
- keskiravi 7 (energinen, tahdikas)
- väistöt 6,5 ja 7 (viime He a:ssa numero oli 5)
- ravivoltit 7 ja 6,5
- pysähdykset 7
- laukannosto 7
- ratsastajan istunta ja apujenkäyttö 7


Lopulta me pysyimme luokan loppuun toisella sijalla, joka oli ihan käsittämätöntä! Noin kovatasoisessa porukassa ja He A:ssa sijoittuminen oli jotain aivan käsittämätöntä! En edes jäänyt harmittelemaan sitä, että olisin ilman väärinratsastusta voittanut luokan, sillä se tuntui aivan turhalta jossittelulta. Virheitä sattuu ja pääasia että ne ovat lähtöisin minusta. Luokan voitto meni kuitenkin upealle konkariruunalle ja me vastaanotimme suomenhevosten aluemestaruushopean täysin ilman häpeää. 


Nyt saan mielestäni taas luvan kanssa kehua tätä tammaa. Ihan mieletön asenne kokemattomalla nuorella hevosella! Kun minä lähden harjoittelemaan, se lähtee voittamaan. 


Nyt on kyllä pakko myöntää, että tämän kauden tavoitteet on ylitetty kovaa ja korkealta. Ehkä tämä oli se päivä, jolloin kova työ palkittiin? Sitä en tietenkään tiedä varmaksi, mutta sen tiedän, että ruma ankanpoikaseni näyttää vielä kaikille!



13 kommenttia:

  1. Mahtavaa, suuret onnittelut aluemestaruushopeasta! On kyllä tosi upea hevonen tämä Toukka :) Ihailen sun asennetta työskennellä hevostesi parissa ja kilpailla, mä luulen että yksi avain sun menestykseen ja upeaan ratsastukseen on sun nöyrä asenne - sillä oikeesti pötkii jo tosi pitkälle! Paljon onnea vielä kerran :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kommentti, niin ihanasti sanottu! Piristit päivääni, kiitos paljon! :)

      Poista
  2. Onnittelut. Olette molemmat ihan huippuja.

    VastaaPoista
  3. Onnitteluja! Voi että neidistä on tullut niin hieno! Ootan kuitenkin innolla, kun saat Pätkiksen taas takaisin radoille! :)♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samaa mieltä ja niin odotan minäkin, jonain päivänä ❤️

      Poista
  4. Onnea! Toukka on niin hieno ja toki sinäkin olet tosi hyvä ratsastaja :)

    VastaaPoista