maanantai 31. elokuuta 2015

Kadonnutta rytmiä metsästämässä

Täällä taas! Muutamana viikkoon on mahtunut niin paljon kaikenlaista, että on työn ja tuskan takana mahduttaa kaikki samaan postaukseen. En tunnetusti ole hyvä tiivistämään, mutta yrittänyttä ei laiteta. 


Toukka on nyt kilpaillut pari kertaa 9.8 Ikaalisissa (He B:0) ja 15.8 Loimaalla (He B Lasten esiohjelma B ja A-merkki). Kummaltakana reissulta ei menestystä herunut, päinvastoin. Näissä kilpailuissa pääsin kuitenkin tekemään menestystäkin tärkeämpiä huomioita hevosen liikkumisesta ja omasta ratsastuksestani. 

Ensimmäisellä radalla Loimalla, sekä Ikaalisissa Toukka oli erittäin jännittynyt, jonka seurauksena myös liikkuminen oli hätäistä ja radan esittäminen unohtui, tai jäi toissijaiseksi. Samalla huomasin myös itse kerääväni täysin turhaa stressiä Toukan hätäilystä, mikä ei tietenkään vaikuttanut positiivisesti hevoseen. 


Kotona tutkailin sitten papereita, tuomareiden kommentteja ja omia fiiliksiäni. 
Tuomarit olivat kiinnittäneet huomiota:
-jännittyneisyyteen
-kiireiseen tahtiin
-huolimattomiin siirtymisiin
-ajoittaiseen etupainoisuuteen

Huomautukset olivat kaikki paikkaansapitäviä  ja pystyin allekirjoittamaan niistä aivan jokaisen. Papereita läpi käydessäni satuin myös huomaamaan laskua mm. keskiaskellajien numeroissa, sekä loppukommentin "takapää töihin". Nämä kommentit saivat hälytyskellot soimaan päässäni. 


Seuraavalla ratsastuskerralla keskitin huomioni Toukan liikkumiseen, etenkin lisäyksiin ja tulin siihen tulokseen, etteivät ne olleet samaa luokkaa kuin ennen. Nopeasti laskin päässäni yksi plus yksi ja paikansin ongelmakohdan, joka löytyi -tälläkin kertaa- ihan peiliin katsomalla. 

Edellisissä kilpailuissa meillä oli ollut vastassa meille haastavia ohjelmia, jotka sisälsivät mm. laukkavoltteja, vastalaukkaa, laukkatäyskaartoja ja väistöjä. Tiivistettynä kaikkea meille hankalaa. Olin siis sortunut ratsastamaan hevosta vain liian lyhyeksi ja "kootuksi", jolloin olin kadottanut hevosen letkeyden, tahdikkuuden ja rentouden. Olin kokonaan unohtanut ratsastaa kokoamisten vastapainoksi eteen ja antaa hevosen edetä. Voin kyllä myöntää, että epätoivo ja pettymys omaan ratsastukseen oli valtaisa. Kyllä näin kauan ratsastaneen pitäisi tällaiset perusasiat osata!


Tämä pyramidi kuvaa hienosti sitä, mitä tapahtuu kun alimmainen palikka eli rytmi hajoaa... Koko pyramidi romahtaa, sillä muille osille ei enää ole perustaa. 

Jo samaisella ratsastuskerralla otin itseäni viipymättä niskasta kiinni ja ratsastin eteen. Huolehdin toki, että hevonen oli suora ja avuilla, mutta en lähtenyt suotta rajoittamaan sen liikkumista. Ratsastin päättäväisesti eteen kaikissa askellajeissa erilaisia kiemuroita ja vain kehuin hevosta sen reagoidessa oikein. Onneksi Toukka on niin mahdoton energiapommi, etten noin lyhyessä ajassa saanut tapettua sen erinomaista eteenpäinpyrkimystä. 

Koko loppuviikon ratsastin sitten vain eteen. Maastossa ja pellolla (toki välissä oli myös kävelypäiviä), keskityin vain siihen, että hevonen sai edetä. Toukka sai taas nopeasti jutun juonesta kiinni ja se alkoi tuntua oikein mukavalta ratsastaa. Vihdoin myös se kaikista tärkein, rytmi saatiin kuntoon. Ratsastin lähinnä isoja kaarevia uria ravissa, ja laukassa siirtymisiä vastalaukan ja myötälaukan välillä. Keskityin myös hevosen suoruuteen ja siihen, etten kanna sitä. Normaalisti ennen kilpailuja näperrän ratojen pätkiä ja tuskastun, kun homma ei suju niinkuin haluaisin. Tällä kertaa päätin kokeilla täysin erilaista lähetymistapaa ja unohtaa radanosien ratsastuksen. Kyseisiä harjoituksia on tullut treenattua koko vuosi, joten viime hetken hätäily tuskin tuottaa toivottua tulosta. 

Uusi tekniikkani oli yksinkertaisesti kehuminen. Usein sorrun ratsastaessani liialliseen itsekriittisyyteen, jolloin hevonen ei välttämättä saa kaikkia ansaitsemiaan kehuja. Yleisesti ottaen olen kyllä ratsastaja, joka tykkää kehua hevostaan, mutta siihenkin pitää kiinnittää huomiota. Ratsastaessa mitään ei saisi pitää itsestään selvyytenä, tämä tapaus on siitä erittäin hyvä esimerkki. 


Lahden 2-tason kilpailuihin 30.8 lähdettiin siis huomattavasti energisemmällä, itsevarmemmalla ja rauhallisemmalla hevosella. Olin myös päättänyt, etten ota muista ratsukoista paineita,lähden tekemään vain omia ehjiä suorituksia (kuulostaa itsestään selvältä tämäkin, mutta niin ei valitettavasti aina pään sisällä ole).  Verryttelystä asti keskityin kehumaan hevosta aina tilaisuuden tullen. Huonompiin hetkiin pyrin kiinnittämään mahdollisimman vähän huomiota.

Omaa vuoroani odotellessani Toukka alkoi taas nähdä mörköjä kentällä, oli kiviä, estejohteita ja mönkijä. Tässä tilanteessa omat hermoni joutuivat todelliseen koetukseen. Pää tuli pitää kylmänä, ei saanut käydä hevosen kimppuun, vaan asiat tuli näyttää jämäkän rauhallisesti, tekemättä niistä kuitenkaan numerota.

Radalla onnistuin säilyttämään saman fiiliksen ja jopa He B:0 sujui meiltä melko tahdikkaasti ilman rikkeitä. Radan jälkeen oli todella huojentunut olo, olin pystynyt ratsastamaan tavoitteideni mukaisesti ja filosofiani oli toden totta toiminut. Luokan tuomareilla oli hyvin tiukka linja, toinen tuomari antoi koko 22 lähtijän joukosta omalle ykköselleen vain 59,2%, joten ihan tavalisesta tuomaroinnista ei tainnut olla kyse. Onneksi kyseinen tuomari sentään säilytti tiukan linjansa läpi luokan, jotta tilanne pysyi oikeudenmukaisena kaikille. Me saimme kyseiseltä tuomarilta 58% (sija 3) kera hiukan epämääräisen ja kummallisen kritiikin. Päätuomari taas antoi meille 63,8% (sija 1). Lähdimme kuudentena ratsukkona, mutta lopulta suureksi yllätyksekseni voitimme luokan. Tuloksiin pääsette tästä.


Olin aivan ymmälläni. Koko verryttely oli täynnä hienoja suomenhevosia ja taitavia ratsastajia, mutta juuri me voitimme tuon Kariniemen sponsoroiman suomenhevosluokan, jossa voittajalle oli jaossa 250e. Palkintoja jakamassa ollut päätuomari totesi ihanasti hevosen nimen kuultuaan, että Pikku-Tarkka oli todellakin hyvin tarkka ;)


Hienointa tässä kaikessa oli se, että hevonen oli jälleen erinomainen ratsastaa. Lisäksi kyseinen tuomari oli meille Kummajaisissa K.N:ssä todella tiukka (toinen tuomari laittoi silloin voittajaksi, tämä tuomari ei edes sijoittumaan), mutta tänään hän todella piti meistä ja kirjoitti positiivisen kritiikin, jossa mm. vinoudesta ei enää ollut mainintaa. Toisen tuomarin kommentit ja prosentit päätin jättää ihan omaan arvoonsa.


Toisena luokkana meillä oli vielä vuorossa He B Nuorten hevosten kenttäohjelma, joka ratsastettiin onneksi ennen edellisen luokan palkintojenjakoa. Tässä luokassa olin itse vähän väsynyt, mutta Toukka oli mahtava! Sain ensimmäistä kertaa ratsastaa sitä sopivasti myös jalalla eteen, ilman että se hermostui. Jopa kierroksen mittainen laukkapätkä sujui! Tähän luokkaan en juuri asettanut taivoiteita,  joten olin vähällä pudota satulasta prosentit kuullessani. Toinen tuomari antoi 63,958% ja toinen 66,042%. Yhteisprosenttina siis tasan 65%. Hienoista hienoin Toukka nappasi siis myös kuudennen sijan avoimessa B:ssä!


Jälkimmäisessä luokassa olin erittäin otettu M-tuomarin ihanasta kommentista: "Erittäin hyvin esitetty hevonen, joka liikkuu tahdikkasti. Ajoittain vielä siirtymiset etupainoisia." En usko, että olisin voinut saada yhtään parempaa varmistusta sille, että olemme taas menossa oikeaan suuntaan. 

Itse olen vain yrittänyt muistaa, ettei liika itsekriittisyys tässä tilanteessa ole hyvästä. Välillä on vain opittava kantapään kautta, jotta samat virheet eivät toistu. Joku viisas joskus sanoikin, että kyllä ne onnistumiset sitten tuntuvat hienoilta, kun on tarpeeksi monta kertaa epäonnistunut. 

Ei tälläistakaan hevosta tule toista♥

Ei tässä taas muu auta kuin jatkaa nöyränä eteenpäin. Onneksi minulla on maailman parhaat suomenhevoset opettajinani! Hyvää suomenhevosviikkoa kaikille!

7 kommenttia:

  1. Onnitteluit hienoista suorituksista, sijoituksista ja ennen kaikkea kehityksestä! Blogiasi on ihanaa lukea, kun huomatessasi ongelman lähdet pohtimaan syitä ja etsimään ratkaisuja. Moni saisi ottaa sinusta mallia! :) Tunnistan itsestänikin välillä tuon ylikriittisyyden. Toisaalta on hyvä, että ei päästä itseään helpolla, mutta pitää tosiaan muistaa myös nauttia ja välillä vähän löysätä nutturaa.
    Sulla tosiaan on upeat hevoset, paljon tsemppiä teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia ihanasta kommentistasi Ira! :) Ylikriittisyys taitaa olla meidän kouluratsastajien luonteenpiirre, mutta olen niin samaa mieltä siitä, että välillä on vain nautittava ja unohdettava kaikki murheet.

      Poista
  2. Moi!
    Kerta se taitaa olla ensimmäinenkin, kun hevostalli.netistä löytyy jotain positiivista, ja tällä kertaa se oli linkki blogiisi :) Upeita Suokkeja Sinulla ja hyvin kirjoitettuja postauksia, jään suurella mielenkiinnolla seuraamaan! Täältä löytyy myös nuori Suomenhevonen, joten kolahti heti...
    Onnittelut kilpailumenestyksestä ja hyvää Suomenhevosviikkoa sinne myös! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu, isot kiitokset Sinulle. Mukava kuulla positiivista palautetta ja saada asiasta kiinnostuneita lukijoita :)

      Poista
  3. Ihania suomiputteja sulla, ja kiva blogi :) Jään seuraamaan kun itsekin melkein piekkarin kanssa nyt puuhastelen kohti kisahevosen uraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista ja tervetuloa lukijaksi! :) Ehkäpä törmätään joskus kilpakentillä?

      Poista
    2. kiitos :) Ja ollaan mielestäni ainakin vesilahden kisoissa oltu samaan aikaan kun vielä kilpailin edellisellä tammallani viime vuonna :)

      Poista