tiistai 21. heinäkuuta 2015

Vastauksia kysymyksiin

Kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille, kysymyksiinne oli ilo vastailla! Muutamaan kysymykseen päätin vasta perusteellisemmin, oman postauksen muodossa. 

Minä ja ensimmäinen oma hevoseni sh ruuna Kouho. Kuvat vuosilta 2010-2012 

Minkä ikäisenä olit ensimmäisen kerran hevosen/ponin selässä?

Ensimmäistä kertaa istuin ponin selässä jo alle vuoden ikäisenä. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa ;)

Missä aloitit ratsastuksen?

Aloitin ratsastuksen Aulangon ratsastuskoululla, jossa ratsastin koko tuntihevosaikani. 


Kuinka kauan olet ratsastanut?

Aloitin ratsastuksen 5-vuotiaana eli olen ratsastanut nyt 12-vuotta. Ihan uusi tuttavuus tämä laji ei siis ole.


Mikä sai sinut aloittamaan ratsastuksen?

Pienestä asti olen ollut hyvin eläinrakas, joten kaipa se siitä lähti. Toki eläinrakkaalla äidilläni saattaa myös olla osuutta asiaan ;)


Oletko koskaan miettinyt ratsastuksen lopettamista?

Tähän voin ylpeästi ja rehellisesti vastata, etten ole koskaan edes harkinnut ratsastuksen lopettamista. 


Kuinka monesti olet pudonnut hevosen selästä?

Tarkkaa määrää en tiedä, veikkaisin, että jotain 20-30 kertaa. Vain kerran olen saanut aivotärähdyksen, muuten olen selvinnyt vammoitta. 


Oletko pudonnut koskaan Pätkikseltä?

Hävettää lähes tunnustaa, mutta olen. Pätkis hyppäsi elämänsä ensimmäistä yhden askeleen sarjaa (noin 30cm ristikoilla) ja se kielsi ensimmäisen esteen jälkeen rajusti ja putosin takapuolelleni ristikkoon. Kyllä muuten nauratti, Heidi taisi olla tätä todistamassa ;) Kerran talvella myös kaaduimme yhdessä, jolloin jo ihan turvallisuussyistä päätin pudottautua, vaikka olisin päässyt takaisin selkään. 



Mille tasolle haluaisit päästä kouluratsastuksessa?

Tietysti sille kaikista korkeimmalle, eli GP-tasolle! En tarkoita tietenkään näillä hevosilla, mutta onneksi ratsastajan ura on pitkä, minulla on aikaa yrittää saavuttaa tavoitteeni. Toivon myös, että jonain päivänä osaan kouluttaa suomenhevosen GP-tasolle asti (ei kilpailumielessä tietenkään).


Oletko koskaan harkinnut ostavasti puoliveristä hevosta?

Pakko myöntää, että vakavasti en ole harkinnut. Toki se on pyörinyt mielessä, sillä kyllähän se aika joskus koittaa, kun suomenhevosen kapasiteetti loppuu. Mutta se on sitten joskus, suomenhevoset varmasti pysyvät visusti puoliverisen rinnalla. 


Millainen on unelmiesi hevonen?

Tähän kysymykseen on hankala vastata. Unelmieni hevonen on joko massiivinen, iso ja lihaksikas ruunikko puoliveriori, joka on oikea Grand Prix tason opetusmestari. Toinen vaihtoehto unelmahevoseksi on itse kasvattamani suomenhevonen, joka liikkuu niin hyvin, että se oppii kaikki GP-liikkeet.


Ovatko muut teidän perheessä hevosihmisiä?

Äiti on hevosihminen, ratsastanut nuorena ja satunnaisesti vieläkin. Äiti on paras maastoilukaverini. Iskäkin tietää hevosista yllättävän paljon, mutta hevosihmiseksi häntä ei todellakaan voi kutsua. 



Miksi kouluratsastus?

Ensimmäisen hevoseni Touhon kanssa me aloitettiin kaikki esteistä ja kenttäratsastuksesta. Touholla oli kuitenkin ikää jo 20 vuotta, joten lopulta, ehkä kenttäratsastuksen kouluosuuden myötä,  koulu rupesi kiinnostamaan. Ja kiinnostus onkin säilynyt tähän päivään asti. Kiehtovinta minusta on yhä kouluratsastuksen vaikeus. 



Korkein hyppäämäsi este? Kenellä?

Korkeushyppyähän minä en harrasta, mutta entisellä hevosellani Touholla hyppäsin joskus pikkuisena vajaa 120cm esteen. Isot esteet eivät pelota minua, mutta en silti nää niissä mitään hohtoa. Itsekseni hypätessä ei tulisi enää mieleenkään loikkia yli 70 cm esteitä. Minusta on siis kovaa vauhtia tulossa tylsä kouluratsastaja. Ennen oli toisin...

Oletko hypännyt esteitä koskaan kilpaa?

Oi kyllä olen! Hyppäsin ensimmäisellä omalla hevosellani Touholla esteitä seura- ja aluetasolla 80cm luokkiin asti. Myös maastoesteitä tuli hypättyä. 



Mitä aiot tehdä aikuisena ammatiksesi?


Unelma-ammattinani on pienestä asti ollut eläinlääkäri ja nyt lukion toiselle luokalle siirryttäessä unelma on yhä entisellään. Eläinlääkiksen pääseminen ei tietenkään ole helppoa, mutta olen valmis  tekemään töitä unelmieni eteen. Olen lukiossa tiedelinjalla, jossa painotetaan näitä mm.lääkiksiin tarvittavia matemaattis-luonnontieteellisiä aineita, jotka ovat samalla myös lempiaineitani. Kiinnostusta siis löytyy, katsotaan mihin rahkeet riittävät, helpolla en luovuta!


Kuka on elämäsi hevonen?

Kyllä tähän on pakko vastata Pätkis. Ensimmäisellä hevosellani Touholla on aina erityinen paikka sydämessäni, mutta Pätkiksen kanssa kaikki on jotenkin erilaista. Touho oli kultaakin kalliimpi opettaja, mutta Pätkis on sielunkumppanini. Näistä kahdesta valinta on vaikea, molemmat ovat minulle erityisiä. 



Lempiruokasi?

Olen ollut kasvissyöjä nyt muutaman vuoden ja suurin osa kasvisruuista maistuu minulle. Lihaa syödesäni näin ei todellakaan ollut. Suosikkiruokani on ehkäpä itse tehty kasviswokki tai halloum-juustopasta.  


Lempi hevostarvikemerkkisi?

Liputan vahvasti Equilinen puolesta. Tuotteet ovat hintavia, mutta jokainen omistamani equilinen tuote on kestänyt käyttöä loistavasti ja ollut jokaisen euron arvoinen. Suurin osa tuotteista on myös mahdollista suunnitella itse. Suosittelen lämpimästi!


Lempi kisapaikkasi, missä on järjestetty parhaat kisat?

Pakko heti alkuun todeta, että todella kiva kysymys! Hyvät ja kilpailuihin panostavat kisajärjestäjät  ansaitsevat todella kehuja ja näkyvyyttä. Kisapostauksien yhteydessä pitäisikin aina muistaa kehua järjestäjää, siis mikäli aihetta kehuihin on. Oma suosikkipaikkani on ehkä Urjala (Suomenhevosten Kummajaiset). Näistä kisoista on kokemusta jo ainakin kolmen vuoden takaa. Itselleni tärkeää on kansliahenkilökunta, joka antaa ensivaikutelman. Hymyilevä ja kilpaonnea toivottava kanslisti antaa täysin erilaisen ensivaikutelman, kuin vihaisesti tiuskiva, aisoihin perehtymätön tiukkapipo. Urjalassa kansliahenkilökunta on aina valmis auttamaan ja yleinen tunnelma kisapaikalla on iloinen. Myös stewardit ovat kovin ystävällisiä, kuulutukset pelaavat ja equipe online on käytössä. Plussaa Urjala saa myös hauskoista kuulutuskaavakkeista, joihin kilpailijat voivat kertoa ekstratietoja hevosestaan. Kummajaiset eivät kilpailuina ole kovin suuret, mutta ne ovat kisaaja- ja hevosystävälliset ja toimivat hyvin. 

Tämä hevonen oli täyttä kultaa. Maailman paras opetusmestari, maailman paras Touho

2 kommenttia: