lauantai 6. kesäkuuta 2015

Ihana, ihanampi, Pätkis

Kyllä sitä saa omistaja taas olla ylpeänä!


Vihdosta viimein sain ystäväni meille kuvaamaan meidän treenejä. Olin innoissani, sillä meillä on nyt sujunut kotona oikein kivasti. Oli siis kiva saada pitkästä aikaa kuvia, joita voi sitten vertailla vanhempiin otoksiin. Ajattelinkin "juhlan kunniaksi" ratsastaa pitkästä aikaa kangilla. Kankia etsiessäni katseeni osui kuitenkin Pätkiksen nahkariimuun. Nopeasti tein hevosystävällisemmän päätöksen ja vaidoin lennosta kanget riimuun. Pätkis on nyt sen verran hyvässä kunnossa, etten halua riskeerata sen ihanaa työasennetta "pelästyttämällä" sitä kangilla, joten päätin antaa kukkahattutätitunteelleni vallan.

Kuvista valtavan suuret kiitokset Oonalle!

Töihin lähti siis tapansa mukaan innokas oripoika, joka ei sen kummemin ihmetellyt suitsien puuttumista. Aloitin työskentelyn käynnissä, pienillä väistöaskelilla ja taivuttelulla. Ratsastin itse ihan tavalliseen tapaan, enkä oikeastaan huomannut mitään eroa Pätkiksen ratsastettavuudessa riimulla. 



Ravissa keskityin ratsastamaan Pätkiksen mahdollisimman pehmeäksi, pyöreäksi ja energiseksi. Edellisen päivän poni oli viettänyt laitumella, joten olin varautunut pohkeen taakse jäävään ja jäykähköön hevoseen, mutta mitä vielä. Pätkis kuunteli apujani hienosti, se reagoi hyvin istuntaan ja kääntäviin apuhin. Itse yritin istua (ja keventää) mahdollisimman kevyesti ja "huomaamattomasti", hevosta häiritsemättä. Onneksi kuvaajani huuteli tärkeitä "katse ylös", "selkä suoraan" kommentteja, joiden avulla sain hieman skarpattua istuntani kanssa. Kevyinä kotipäivinä katse eksyy todella helposti (eli aina) sinne niskaan ja silloin vain ajattelee, ettei se kerta mitään haittaa. Mutta entäs sitten kun tuon ajatuksen sallii itselleen 300 kertaa vuodessa ;). 



Pätkis toimi hienosti myös laukassa. Ja harvinaista kyllä, saatatte huomata sen ilmeistäni ;). Istunnan lisäksi Pätkis kuunteli ihanasti ääniapujani. Oikeastaan tämä hevonen on lähes ääniohjattava versio. Minulla on sille erikseen oma kehumisääni, jonka kuullakseen tuo hevonen on valmis tekemään lähes mitä vain, oma pieni puudelini♥ 



Kaiken kaikkiaan Pätkis oli koko riimuratsastuksen energinen ja yrittelijäs. Se teki töitä tasaisen varmasti, mutta ennen kaikkea iloisesti. Oli kiva huomata, ettei suitsien puuttuminen vaikuttanut hevoseen tai sen ratsastettavuuteen mitenkään. Jotain on sen ratsastamisessa ehkä tullut tehtyä oikein, kun sen liikkuminen ei ole riippuvaista ohjista räpeltämisestä. Tai sitten mun hevonen on vain yksinkertasesti niin hieno, ken tietää. Itselleni ainoa merkitsevä asia on se, että treenin jälkeen hevoseni on tyytyväinen. Siksi me pyrimmekin aina lopettamaan onnistuneeseen suoritukseen. Tällä ratsastuskerralla sain todella päättää ratsastuksen hymyssä suin!


Kuvia katsellessa tulin itse kieltämättä hyvälle tuulelle. Pätkis näyttää omaan silmääni juuri siltä miltä se selkään tuntui, iloiselta ja reippaalta. Toinen huomion arvoinen asia on sen kroppa, johon se on saanut hiekkaähkyn jälkeen taas lisää massaa. Ehkäpä saan pienen muskelimieheni vielä takaisin.

Mitäpä te lukijat piditte? Riimuratsastukseen ei taida kuitenkaan ihan jokainen astuva ori pystyä ;)

9 kommenttia:

  1. Toimiipa Pätkin kivasti ihan riimullakin, ainakin näin kuvien perusteella! :) Itsekin kukkahattutäteilin päivällä pelkällä kaulanarulla, käy kurkkaamassa blogiini jos kiinnostaa :)
    tildajapate.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Hienoa :) , emäänsä tullut :) , Pampulalla ratsastelin välillä narupäitsien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pätkis nauttii kyllä tosta kuolaimettomuudesta kovasti. Mielestäni se on hieno piirre hevosella toimia noin vähin avuin :)

      Poista
  3. Wau! Pätkis menee kyllä hienosti pelkällä riimullakin! :)

    VastaaPoista
  4. Pätkis on kyllä hieno hevonen ja sinä olet taitava ratsastaja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, nöyrät kiitokset! :)

      Poista