maanantai 15. kesäkuuta 2015

Eevamaria Porthan-Broddelin kouluklinikka day 2

Ensimmäinen päivä Nipsun opeissa ihan huippu, rahoilleen sai todella vastinetta. Toiseen valmennuspäivään lähdettiin siis korkein odotuksin, enkä joutunut tänäänkään pettymään.  


Valmennus aloitettiin tällä kertaa ravaamalla ympyräkahdeksikkoa. Toukka sai heti kehuja rauhallisemmasta tahdista, josta hevosta olikin paljon helpompi lähteä työstämään. Itsekseni verkkaillessa huomasinkin todella hyvin eron, kun en antanut hevoselle tilaisuutta roikkua vasemmalla. Se tuli todella kevyeksi ja rauhalliseksi, kun työnsin omaa kättäni eteen vetämisen sijasta. Kuinka vaikeaa se voi olla antaa hevoselle mahdollisuus kantaa oma kroppansa? Uskokaa tai älkää, todella vaikeaa.

Ravityöskentelyn jälkeen aloimme ratsastaa diagonaalilla väistöjä, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ensimmäisenä laitettiin mun kädet kuntoon. Pidän käsiäni helposti vähän supussa lähellä säkää jolloin kyynerpääni lepattavat helposti. Nipsu ohjasi avaamaan käsiä leveämmälle ja kääntämän nyrkkejä ulos, jolloin sain kyynerpäät lähemmäs kylkiäni. Ajatuksena oli ratsastaa hesari kummankin kainalon välissä. Todella hyödyllisiä vinkkejä, jotka pitää muistaa jatkossakin.

Tässä Nipsu näyttää maasta mitä hän käsiltäni toivoi

Kun kädet oli paimennettu ruotuun, oli aika oppia käyttämään niitä oikein. Väistössä tamman keskittyminen oli aivan jossain muualla ja sain toden teolla keskittyä kilpailemaan neidin huomiosta. Ensimmäiseksi hevonen tuli saada kuulolle ja tahti rauhoittumaan. Jouduin tekemään hyvin paljon ja hyvin teräviä pidätteitä ulko-ohjalla, etenkin väistössä oikealle, sillä Toukka lähti mielellään jyräämään kovaa vauhtia lapa edellä. Minulle tuli yllätyksenä, kuinka reiluja pidätteitä sain oikeasti tehdä, jotta hevonen oikeasti keskittyi kuuntelemaan. Toukka on siis huijannut mua ihan 6-0. 

Kun hevosen lavat olivat hallussa ja tahti rauhallinen oli aika loivasti johtaa etuosaa menosuuntaan. Tämä todella toimi ja homma muuttui helpommaksi. Sain jopa pyytää sitä väistössä suuremmille askelille, ilman että se hävisi tuntumalta. Välissä kuulin tietysti teräviä "vasen käsi alas", "älä vedä" kommentteja, sillä vasen käteni hakee huomiota kuin pikku lapsi ;). 

Me ei Toukan kanssa ole juuri "vakavia" väistöjä tehty, joten oli kiva saada näin hyviä ohjeita jatkoon. Selkään oli todella helppo tuntea, kun hevonen oli suora ja astui kunnolla ristiin, omia apujani kunnioittaen. Saatiin tästä  tehtävästä jopa yllättävän paljon positiivista palautetta korjausten jälkeen.



"Noniin, nyt se on helppoa, kivaa ja yksinkertaista, kuten sen kuuluukin olla. Se tekee todella hyvää väistöä vasemmalle!"



Väistöjen jälkeen aloitettiin laukkatyöskentely. Saimme alkuun kivanoloisen vastalaukkatehtävän, jonka totesin kuitenkin heti Toukalle liian vaikeaksi. Nipsu oli kanssani samaa mieltä ja siirryimme työskentelemään kolmikaarisella, niin että keskilinjaa ylittäessä tehtiin siirtyminen ensin raviin, jonka jälkeen vaadittiin rauhalliset käyntiaskeleet ennen uutta nostoa. 

"Ei hullumpi aloitus laukassa. Tasapaino on paljon parempi!"

Laukkatehtävässä vasemmasta ohjasta veto tuli taas hylätä ja siirtyä ratsastamaan keskittyneesti istunnalla. Siirtymiset oli paras ajoittaa kaarteeseen, sillä silloin mahdollisuus onnistumiseen oli suurin. Nipsu halusi, että keskityn todella hakemaan käyntiaskeleet rauhassa, niin että uusi laukka nousisi kunnolla sisätakajalan päältä. Tehtävä vaati toistoja sujuakseen, mutta Toukka parani joka ikisessä siirtymisessä. Se teki todella hyviä nostoja, joista saimme jopa Nipsulta kiitosta. Siirtymiset olivat sitten haastavampia, mutta lopulta onnistuin esittämään onnistuneen kolmikaarisen siirtymisineen päivineen. Nipsukin oli tyytyväinen näkemäänsä ja laukkaan jossa hevonen tänään työskenteli. 



Loppuverryttelyssä tamma oli ihanan suora ja se kuunteli todella hyvin. En olisi voinut olla tyytyväisempi. Sillähän oli ratsastettavuutta jopa laukassa, tehtävässä, joka vaati siltä todella paljon.


Kaiken kaikkiaan valmennuksista tarttui mukaan paljon uusia työkaluja. Nipsu teki tarkkoja havaintoja, ja hän sai aikaan pienillä muutoksilla aikaan suuria muutoksia. Tämä nainen todella tiesi mitä teki. Oli todella hienoa päästä osallistumaan näihin valmennuksiin ja toivon kovasti, että vielä joskus saan tilaisuuden päästä uudelleen Nipsun oppiin.

Tiivistetty muistilistani näyttää suunnilleen tältä:
- oma katse
- kädet riittävän kauas toisistaan, kyynerpäät kohti kylkiä
- hevonen odottamaan rehellisesti ennen tehtävien aloitusta
- anna hevoselle mahdollisuus kantaa itse itsensä
- oma vasen käsi rennoksi, älä suotta pidä hevosta




"Sulla on siinä paljon moottoria, eikä sitä saa pitää itsestään selvyytenä. Hyvällä moottorilla varustetuista hevosista tulee yleensä todella mukavia ratsastaa."




4 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Mikset ollut Pätkiksellä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kun tykkäsit! Pätkis saa viettää vähän kevyemmän alkukesän, se on nyt saanut astua yhden tamman ja treenannut rauhassa. Haluan pojan täysin kuntoon(hiekkaähky ja hammasjutut vaivasivat siis aiemmin), ennenkö rasitan sitä valmennusten/kisojen tuomalla stressillä. Hevosen parasta ajattelen :)

      Poista
  2. Hei! Luen blogiasi aina välillä ja samassa valmennuksessa olleena oli hauska huomata, että olit yhtä innoissasi kuin minäkin. Nipsuhan on tulossa tänä vuonna uudestaankin, aivan mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinäkin pidit Nipsusta! Kaikki joiden kanssa olen valmennuksesta keskustellut ovat kyllä olleet hyvin innostuneita. Ei voi muuta kuin kehua loistavaa valmentajaa :) Toivottavasti tosiaan saadaan hänet uudelleen Hämeenlinnaan!

      Poista