torstai 11. kesäkuuta 2015

Eevamaria Porthan-Broddelin kouluklinikka day 1


Voi vitsi. Nyt on yksi muumifanin suurista unelmista saavutettu. Meitsi pääsi ratsastamaan ihan oikeasti Nipsun valmennuksessa!


Okei okei, nyt leikki sikseen. Toukokuun alussa bongasin facebookista mielenkiintoisen tapahtuman, nimittäin Eevamaria "Nipsu" Borthan Broddelin kaksipäiväisen kouluklinikan läheiseltä tallilta Hämeenlinnasta. Ilmoittauduin mukaan siltä istumalta. Olin kuullut Nipsun valmennuksista pelkää hyvää ja kun nyt kerran tarjoutui mahdollisuus päästä Suomen mestarin oppiin, en tietenkään voinut jättää sitä käyttämättä. 

Valmennus aloitettiin lyhyillä esittelyillä. Kerroin lyhyesti Toukasta ja itsestäni, jonka jälkeen Nipsu kysyi millaisia ongelmia meillä on. Ongelmiksi nostin:
- oman katseeni  (mun hevosilla on vaan niin kiva niska)
- Toukan lievän vinouden
- oman oikean jalkani
- haasteet laukassa (lähinnä voimattomuus ja kiireisyys)


Aloitimme ravailemalla hetken, jolloin Nipsu tarkkaili meitä. Meitä oli valmennuksessa kolme ratsukkoa, mutta Nipsu keskittyi meihin yksitellen, mikä oli todella kiva idea! Harkitsin alunperin yksityisvalmennusta, mutta Toukan viikonloppu on todella rankka (to-pe valmennus ja la kaksi kisastarttia) päädyin kuitenkin valmennukseen ryhmässä ja hyvä näin.

Heti ensimmäisenä Nipsu käski minua irrottamaan jalan hevosen kyljestä. Toukka reagoi siihen melko rajusti, joten Nipsu kehotti tuomaan jalan kylkeen vähitellen. Kuulemma hyvin yleinen piirre suurimmalla osasta kilpatammoista ;). Ratsastin siis alkuun pari pysähdystä, joissa Toukan tuli odottaa minua rauhassa. Sitten siirryin raviin, jossa vältin turhaa kontaktia jalalla, mutta tein silti siirtymisiä istunnan avulla.

Toinen huomion arvoinen asia alkuverryttelyssä oli liian lyhyt kaula/liian lyhyet ohjat. Sain ohjeeksi päästää kaulaa alussa ihan rennosti pyöreäksi eteen, sillä tammalla ei kaulassa ole juuri ylimääräistä mittaa... Omasta katseestani sain myös tiukan kommentin: "On ihan tyhmää tulla valmennukseen kuulemaan asiasta, johon vain sinä itse voit vaikuttaa". Totta tässäkin joka sana. Aion ehdottomasti yrittää parantaa tapani.

"Sulla on siinä kyllä melkoisesti moottoria"



Seuraavaksi Nipsu lähti korjaamaan Toukan haluttomuutta tukeutua oikeaan ohjaan. Ideaksi hän antoi tasapainon "horjuttamisen" oikealle, jolloin hevosen olisi pakko tukeutua myös tälle haastavammalle puolelle. Tehosteeksi väistätin voltilla takaosaa ulos. Aina välillä Nipsu huikkasi minulle terävästi: "vasen käsi alas" tai  "hellitä jo siitä vasemmasta", sillä ongelman ydin löytyi juuri vasemmasta kädestäni. Jään pitämään Toukkaa vasemmalta, enkä "uskalla" hellittää. Nyt sain kuitenkin hyvin kiinni tästä uudesta ajatuksesta, jonka ansiosta hevonen alkaa käyttää lihaksistoaan tasapuolisesti, eikä enää 80 prosenttisesti vasenta puolta ja 20 prosenttisesti oikeaa puolta.

Näin sain hevosen liikkumaan tasapainossa ennen kaikkea suorana. Ravityöskentelyn lopuksi sain ohjeeksi "nostaa" niskapantaa kevyesti ohjalla, joillon tamma jäi kantamaan todella hyvin. Kyllä huomasi eron suoran ja vinon hevosen välillä. Ja mikä parasta, minä todella ymmärsin, kuinka se ratsastetaan suoraksi. Palkinnoksi oivalluksista saimme huilitauon.

"Sillä on ravissa erittäin hyvä takajalkojen mekaniikka. Nyt se vain tarvitsee kilometrejä suorana, kantaen itsensä."



Laukassa Nipsu pyysi taas pientä näytettä siitä, millä tasolla homma oli. Olin ehkä arvioinut meidän laukkaamisen turhan alakanttiin, sillä Nipsu ei vaikuttanut yhtään järkyttyneeltä. Hän pyysi minua laukaamaan isoa ympyrää niin, etten joudu kääntämään juuri ollenkaan. Kääntäessä jään helposti kantamaan Toukkaa, jolloin sen ei itse tarvitse tehdä juuri mitään. Ohjeena oli siis useaan otteeseen "käsi eteen", varmistuksena myös taputus vasemmalla kädellä, jotten jää huomaamattani sillä pitämään. Voiman puutoshan tuossa laukassa paistaa yhä kilometrien päähän, mutta se korjaantuu vain työskentelemällä.

"Ravin tapaan, sillä on hyvä takajalkojen mekaniikka myös laukassa, eli sen on helppo työskennellä takajaloilla. Myös laukassa se tarvitsee voimaa, ilman että kannat sitä"


Tässäpä valmennuksen pääkohdat noin tiivistettynä. En vain voi lakata hehkuttamasta, miten valmennus voikin olla näin antoisa! Jo tunnissa Nipsu sai iskostettua päähäni useita asioita, joita olen pohtinut jo pidemmän aikaa. Pidin hänen opetustyylistään todella paljon, hän on tiukka, ei kehu turhasta, mutta selittää asiat todella perusteellisesti. Pidin myös siitä, että meitä opetettiin yksi kerrallaan. Odotteluajalla sai itse keskittyä annettuun tehtävään, jonka jälkeen sai taas palautetta tehtävän/asian suorittamisesta.
Myös ongelmien ratkominen oli erilaista. Ongema tuotiin esiin selkeästi ja kaunistelematta, mutta erotuksena moneen muuhun valmentajaan, Nipsu myös todella kertoi miten ongelmaa lähdetään työstämään ja ratkaisemaan. Fiilis oli kuin avaimen löytäminen lukittuun aarrearkkuun.


Lisäpointsit valmennukselle myös siitä, että valmentajan tehokkaan ja oikeasti itselleni toimivan opetustyylin ansiosta en keskittynyt murehtimaan sitä, millaisessa peräänannossa hevonen liikkuu tai näyttääkö se muiden silmiin hyvältä. Nyt sain rehellisesti keskittyä hakemaan muutoksia ja ahaa-elämyksiä, sillä vain niiden avulla saadaan aikaan pysyviä muutoksia. Voisi siis sanoa, että jollain tasolla omasta korvien välistä on tämäkin homma kiinni. Valmennuksiin tullaan oppimaan ei leikkimään täydellistä, se pitää aina muistaa.

"Se on hyvin tyypillinen tamma. Hyvin pitkärunkoinen ja lyhytkaulainen. Joudutkin tekemään moneen muuhun verrattuna suuremman työn ratsastaessasi sen kaulan pidemmäksi. Se takasten liikemekaniikka on kuitenkin oikein hyvä"


"Meitsi on taitava suomenhevonen, tiedän sen kyllä!"

Ei siis muuta kuin treeniä ja treeniä, hyvä siitä vielä tulee! Toivottavasti myös te lukijat saitte tästä suunnattoomasta intoilustani jotain irti. Jännityksellä kohti huomista!

6 kommenttia:

  1. Tosi hyvä postaus ja oppeja iskostui tänne ruudun toisellekin puolelle ;) Jee, itsekin odottelen jo seuraavan päivän postausta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tästä oli iloa myös sinulle :)

      Poista
  2. Tosi kiva postaus :) Kiva kun olet nyt postaillut hieman tiuhemmin kuin aikaisemmin ja silti postauksesi ovat aina mielenkiintoisi ja ne jaksaa luke loppuun asti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Oikein kiva kuulla, että postaukset miellyttävät ja postaustahti vaikuttaa sopivalta :)

      Poista
  3. Toi on kyllä niin totta, että valkkuihin tullaan oppimaan ei leikkimään täydellistä! Usein sitä valmennusta ennen ajattelee, että käy edellispäivänä ratsastamassa, jotta hevonen olisi hyvin kuulolla ja toivoo että hevonen käyttäytyy. mutta päin vastoin, olisi hyvä jos valmennuksessa hevonen olisi ihan 'kamala', jotta sais vinkkejä niihin pahimpiin tilanteisiin!

    Eksyin sun blogiis nyt ekan kerran. Sulla on hyvä mukaansatempaava ja selkeä kirjotustyyli. Jäin ihan koukkuun ja aion jatkaa lukemista! :) Myös todella hienot suokit oot haalinut ympärilles! :) Itse oon alottanut tällä kaudella kisaamaan suokkitammallani ja sulta saa paljon tavotteita ja ehkä jopa haaveita omiin kisasuunnitelmiin ;)

    - Leena
    http://teamsalli.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, veit ensimmäisessä kappaleessa sanat suustani! Ajattelen tismalleen samalla tavalla.

      Paljon kiitoksia ihanasta kommentistasi Leena, et arvaakkaan kuinka se piristi päivääni. Ihanaa, jos minusta on apua jollekkin. Hurjasti tsemppiä sinulle tammasi kanssa ja lämpimästi tervetuloa lukijaksi! :)

      Poista