sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Suurin piirtein pikkutarkkaa

Täällä taas! Tämä(kin) postaus on roikkunut luonnoksissa jo aivan liian kauan, sillä en saanut julkaistua sitä koneeni ja bloggerin erimielisyyksien vuoksi. Ei pidä näköjään ikinä mennä lupailemaan mitään, kun tietotekniikka hyökkää heti vastaan ;)


Kevät etenee täällä jo hyvää vauhtia, ruoho kasvaa, ilma lämpenee ja treeneissäkin tulee jo hiki. Itselleni varmin kevään merkki on kuitenkin alkanut kisakausi. Voi että miten kiva on herätä aamulla aikaisin ja suunnata kilpailuihin näyttämään, mitä talven aikana on opittu (jos siis ylipäätään jotain on opittu). Näin kisakauden alkaessa sitä vastata ymmärtää, kuinka kovasti kisoihin on oikeasti kaivannut. 

Meillä kisakausi on avattu vasta Toukan osalta, sillä Pätkis keskittyy tällä hetkellä kloonaamaan pikkupätkiksiä. Toukalla on nyt takana kaksi 1-tason starttia ja jo neljä 2-tason eli vanhan aluetason starttia. Tavoitteena on tällä kaudella startata sillä He B:tä, sillä he C:t ovat sille aivan liian helppoja ja tylsiä ohjelmia ja toisaalta tämän näköisenä ole vielä A:hankaan asiaa. He B edustaa siis tällä kertaa meidän kultaista keskitietä. 

Kotona me treenataan kuitenkin tavalliseen tapaan. Tavoitteena olisi löytää rutiinia avoihin, väistöihin, vastalaukkoihin ja sulkuihin, jotta me päästään joskus kipuamaan sinne A:han. Olen kuitenkin ajoittanut Toukan treenit niin, että kisoja edeltävällä viikolla ei tehdä mitään uusia ja vaikeita juttuja (esimerkiksi vastalaukkoja) vaan keskitytään suosiolla ihan perusliikkumiseen ja sitä kautta hyvän fiiliksen ja itseluottamuksen säilyttämiseen. Jälkimmäisellä tarkoitan lähinnä omaa itseluottamustani, Toukalla se on nimittäin kunnossa. Se kuvittelee pystyvänsä ihan mihin vaan, ja kuten saatatte tietää, tamman tahdolla voi siirtää vaikka vuoria. 

Treenit ovat pääasiassa sujuneet hyvin. Toukan laukkakin alkaa olla aivan uudella tasolla, joinain päivinä laukka saattaa jopa olla helpoin askellaji ratsastaa. Vielä puoli vuotta sitten en olisi uskonut kirjoittavani näin, joten kaipa sitä täytyy pikku hiljaa alkaa uskoa ihmeisiin.



Myös raviin on tullut mukavasti lisää vaihteita, pääasiassa askellajien sisäisten siirtymisten ansiosta. Toki myös yleisellä lihasmassan kasvulla on  ollut osuutta asiaan. Mutta sitten tulee se mutta, sillä eihän hevosen treenaus ikinä näin ruusuista ole...


Ongelmaksi on viime viikkoina muodostunut Toukan "rullaaminen" . Se on luonnostaan hyvin lyhytkaulainen hevonen, joten voitte kuvitella miltä se näyttää ja tuntuu painautuessaan linkkuun. Se ei varsinaisesti painu kuolaimen alle, mutte se myöskään pysy ryhdikkäänä ja kanna itseään rehellisesti. Todennäköisesti tämä on vain kasvuun liittyvä kehiytysvaihe, sillä viisivuotiaskaudella kamppailimme saman ongelman parissa. Vaikka tämä on todennäköisesti ohimenevää olen silti halunnut ottaa tämän suurennuslasin alle ratsastuksessani.


Olen huomannut, että Toukan kanssa kaikki lähtee liikkeelle keskittymisestä. Toukan täytyy "vain" jaksaa kuunnella, sillä päättömästä apujenvastaisesta sinkoilusta ei tietenkään ole mitään hyötyä. Avainasemassa ovat siis olleet terävät siirtymiset, tasapainottavat puolipidätteet ja riittävä jalalla ratsastus. Pari viikkoa sitten olin täysin varma, ettei me ikinä päästä tästä roikkumisvaiheesta yli, mutta kuluva viikko on osoittanut epäilyni jälleen vääriksi. 

Tänään aurinkoisena äitienpäivänä suuntasimme taas kilpailemaan, 2-tason koulukilpailuihin Korpilahdelle. Pitkästä aikaa meillä oli edessä kaksi luokkaa, He B K.N Special ja FEI B lastenohjelma. Tavoitteena oli rikkeettömät, ehjät kokonaisuudet mahdollisen vähällä jännittämisellä, sillä viimeisimmissä kilpailuissa Toukkis on ollut harmillisen jännittynyt ja hankala ratsastaa. Se on silti "pystynyt" noin 60% tuloksiin, jotka ovat ihan kelvollisia tuloksia kyseiseen jännitysmäärään nähden.

Verryttelyssä tamma oli pätkiä hyvä ja pätkiä ei niin hyvä. Sain sovellettua verkkassa uutta "keskityvainminuun"taktiikkaani, eli herättelin Toukan mielenkiintoa kuuntelemiseen pienissä pätkissä yrittäen samalla pitää turhan paineen poissa. Varmasti ajan kanssa tuo meidän verryttelykin alkaa kehittyä.

Radalla ja radan jälkeen fiilikset olivat ristiriitaiset. Jännittyneisyyttä oli, eikä homma todellakaan toiminut kuten olin suunnitellut, mutta silti mukaan mahtui pari asiallista pätkää. Onko se siis hyvä vai huono? Toisen radan jälkeen tunnelmat olivat melko samankaltaiset, eivätkä pelkästään minulla vaan myös tuomareilla. Kaiken kaikkiaan Toukasta pidettiin kovasti, kolmessa neljästä pöytäkirjassa kehuttiin Toukan energiaa ja liikkumista ja samalla huomautettiin jännittyneisyydestä ja ajoittaisesta laukan voimattomuudesta. Tällä kertaa näihin tuomarikommentteihin oli helppo samaistua. Kehitettävät asiat olin itsekin tiedostanut, mutta oli myös kiva huomata, että pikku hiljaa olen saanut Toukan energisyyden (ei siis = kaahaaminen) tuotua radoille. Papereissa oli numeroita viitosesta seitsemään, mikä on Toukalta ihan hyvin. Seiskoja ropisi siirtymisistä, käynnistä, laukannostosta, keskiravista, loppu- ja alkutervehdyksistä eli tämän perusteella homman toimiessa meillä on ainekset kivaan kokonaisuuteen.





Prosentteja saimme jäkimmäisestä radasta 60,385% jolla olimme 11/20. Tällä radalla Toukka oli jo väsähtänyt, joten tulos oli siihen nähden ihan kelvollinen, nuorelta ei voi paljon enempää vaatia. Prosenteissa oli myös melkoista hajontaa, toinen tuomareista antoi 57,6% (sija 14) ja toinen 63% (sija 6). Ensimmäisessä luokassa hajonta jatkui, toiselta tuomarilta 60,8% (sija 5) ja päätuomarilta 63,3%(sija 1). Yhteistuloksena siis 62,1% joka riitti luokan toiseen sijaan.  Olin Toukan puolesta kovin iloinen, sillä se todella ansaitsi rusettinsa huikean positiivisella ja yrittellijäällä asenteellaan.

Kilpailuista jäi kaiken kaikkiaan kiva fiilis, vaikka Toukka näyttääkin jakavan tuomareiden mielipiteitä. Sitä ei vain ole luotu puksuttamaan helppoa B:tä, siitä olen varma. Nyt tarvitaan ratoihin lisää huolellisuutta ja keskittymistä meiltä molemmilta, jotta saadaan homma toimimaan. Ehkäpä jonain päivänä saan poistua lopputervehdyksestä oikeasti tyytyväisenä, ken tietää!






8 kommenttia:

  1. Hyvä postaus ja onnea 2. sijasta! :) Mikä He B rata tuo oli? Oon ite menossa He B:1 2009, joten kaipailen vinkkejä, mihin Helpossa B:ssä kannattaa kiinnittää huomiota? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Toinen rata oli He B K.N Special ja toinen oli He B lasten esiohjelma A 2015. Itse en ole ikinä He B:1 ratsastanut, mutta suosittelen keskittymään siistiin istutaan, teiden huolelliseen ratsastamiseen, ja hevosen tasaisen tahdikkaaseen liikkumiseen, niin energisenä kuin mahdollista. Tsemppiä kilpailuihin! :)

      Poista
  2. Kiva postaus ja onnea 2. sijasta! :) Olisi kiva lukea enemmänkin näistä koulukisa jutuista ja ohjelmista. Olen itse ratsastanut monta, monta vuotta, mutta yksissäkään koulukisoissa en ole vielä käynyt, kun tuo esteratsastus on ollut ykkösenä ennen, mutta nyt minulla on kiinnostus vaihtunut tuohon kouluratsastukseen, kun ostimme nuoren kouluratsun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kehuista! Yritän miettiä, millaisella postauksella saisin vastattua "kysymykseesi" :)

      Poista
  3. Käytätkö pintelöidessä pintelipatjoja? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä käytän :) Vain joskus harvoin olen mennyt pelkillä fleecepinteleillä.

      Poista
  4. Toukka on kyllä hieno hepo ja onnea toisesta sijasta! :) Milloin tulee seuraava postaus? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! :) Mulla on nyt todella raskas koeviikko, joten yritän palailla heti sen jälkeen asiaan :)

      Poista