sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kultaakin kalliimpi

Siinä se nyt menee! Mun pieni superponini, joka on viimeisen puolen vuoden aikana joutunut kärsimään aivan liian monesta turhasta vaivasta. Ensimmäisenä kipeät, väärin raspatut hampaat, jotka aiheuttivat kovaa kipua suuhun (tarkempi selostus täällä). Hampaat saatiin kuntoon syys-lokakuussa jonka jälkeen alkoi operaatio "tuntuma on turvallinen". Yritin siis saada kuolaintuntuman Pätkikselle jälleen mukavaksi ja turvalliseksi "paikaksi" johon se voi huoletta hakeutua. Käytännössä heitin hikitreenihaaveet naulaan ja ryhdyin ratsastamaan hevosta hyvin rennosti eteen alas kohti tasaista ja kevyttä tuntumaa. Suun kivut olivat olleet sille ihan mielettömiä ja jatkuneet jo useamman vuoden, joten tärkeintä oli jaksaa tehdä töitä pitkäjänteisesti. Pikku hiljaa kaikki alkoi tuntua paremmalta ja tuntumakin alkoi lähestyä entistä tasoaan, kunnes....


Iskee paha hiekkaähky. Loistavana ravinnonkäyttäjänä Pätkis imuroi kaiken suuhunsa, aina viimeistä kortta myöten (heinänkorsien loppuessa myös muta ja juuret kelpaavat), eikä psylliumkuurikaan ollut riittänyt poistamaan näitä valtavia hiekkaesiintymiä. Kuinka paljon pelkoa, itkua ja kauhua muutamaan päivään voikaan mahtua? Valehtelematta nämä kriittiset ähkypäivät olivat elämäni pahimmat. 


Ähkyn selättäminen antoi kuitenkin paljon voimaa tulevaisuuteen. Ymmärsin myös hyvin kongreettisesti, kuinka tärkeä tuo hevonen on minulle. Tutut tietävät, kuinka mahdottoman tärkeä hevonen Touho, ensimmäinen oma hevoseni, oli minulle ja sattavatkin yllättyä, kun sanon Pätkiksen olevan vielä jotain paljon suurempaa. 


Touho oli minulle korvaamaton opettaja ja ystävä, ilman sitä en yksinkertaisesti osaisi edes ratsastaa tai käsitellä hevosia. Se oli reaktiivinen, oman arvonsa tunteva hössöttäjä, Pätkiksen ollessa melkeinpä täysin sen vastakohta. Touho ja minä olimme itseasiassa jotenkin hyvin samanlaisia, jos niin nyt hevosesta ja ihmisestä voi sanoa. Tämä kahden rämäpään yhdistelmä ei kuitenkaan ollut aina mitenkään helppo, sillä molemmilla oli hyvin vahva oma tahto, joten aika usein käytiin taistelua "tilanteen herruudesta". Pätkiksen kanssa taas tunnumme olevan toisiamme täydentävät vastakohdat, teemme töitä yhdessä.  Minä olen se "kaikki mulle heti nyt"-tyyppi ja Pätkis on tasapainottava, ajattelevainen ja rauhallinen järjen ääni.



Välillä kuitenkin tuntuu, että oman "vaikean" luonteeni takia Pätkis on minulle liian hyvä hevonen ja ystävä. Itse olen vähän oikukas, herkästi hermostuva, järjettömän kunnianhimoinen ja tarkka, ja silti tuo hevonen jaksaa päivästä toiseen yrittää kanssani kaikkensa. Joskus ajettelenkin, kuinka paljon helpompaa sillä voisi olla toisella omistajalla, joka olisi vähemmän kunnianhimoinen tai muuten vain tasaisempi luonteeltaan. Tuntuu, että vaadin Pätkikseltä niin paljon, sillä en ikinä tyydy vain vähään, haluan aina kaiken ja mieluiten vielä vähän enemmän.

Mielestäni nämä viillot suussa ja hiekka mahassa- episodit ovat olleet loistoesimerkkejä tuon hevosen palveluhalukkuudesta ja asenteesta. En pysty käsittämään kuinka se voi olla noin uskomattoman kiltti ja yrittelijäs. Tähänkään ei moni ihminen pystyisi.



Pätkiksellä on myös käsittämätön kyky saada ihmiset rakastumaan itseensä. Ilmoitin jo ennen koeratsastusta, että Pätkis muuttaa meille, sillä jo sen katse riitti vakuuttamaan minut. Sanoisinko, että rakkautta ensi silmäyksellä! Hurmaavasta käytöksestään huolimatta Pätkis on kuitenkin ehdottomasti yhden ihmisen hevonen. Se on varmasti yksi suurimmista syistä sille, miksi se noin hurjan kovasti onkin yrittänyt minua miellyttää. Välillemme on muodostunut ihana yhteys ja kolmessa vuodessa olen oppinut tuntemaan sen todella hyvin. Minulle Pätkis on todellinen ystävä ja hauluan myös uskoa, että merkitsen sille ihmisenä jotakin. Siksi minulle onkin uskomattoman tärkeä nähdä Pätkiksen liikkuvan näissä kuvissa (kuvista mielettömät kiitokset Oonalle) niin iloisen, onnellisen ja tyytyväisen näköisenä! Meno on kaukana täydellisestä, mutta taas minulla on pieni toivonjyvänen; ehkä mekin palaamme terveinä ja hyvinvoivina kilpakentille. Täytyy "vain" laittaa sopivasti jäitä hattuun ja muistaa, etteivät asiat muutu hetkessä.



Tärkeämpää kuin kilpaileminen tai mikään muu on se, että Pätkis voi hyvin. Minäkin pystyn nauttimaan elämästäni, kun teidän, että kultakimpaleeni on onnellinen. Valmentajani totesikin osuvasti, että emme me tätä lajia harrasta sen vuoksi, että ratsastus olisi jotenkin erikoisen hienoa, me teemme sitä, koska rakastamme näitä hevosia. 



Siispä rakkaudesta lajiin tai rakkaudesta hevosiin, miten vain.
Minä olen ainakin oman rakkaani löytänyt♥!


14 kommenttia:

  1. Kiva postaus. Onneksi Pätkiksellä menee nyt jo hyvin ja onnea jatkolle. :)

    Mahdatko olla menossa parin viikonpäästä oleviin kansallisiin koulukisoihin Tampereelle? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista ja kommentistasi :) !
      Emme ole tulossa noihin kansallisiin, Pätkiksen kanssa treeniaika jäi liian lyhyeksi ja Toukalle ei valitettavasti ollut sopivia luokkia :).

      Poista
  2. Voi että on kiva kuulla, että Pätkiksellä menee nyt paremmin. :) Minusta on hienoa, että te kaksi olette löytäneet toisenne. Sovitte niin hyvin yhteen.Tsemppiä jatkoon. :)

    Haluasitko joskus tehdä varustepostauksen? Missä kertoisit millaisia varusteita sinulta löytyy Toukalle ja Pätkikselle ja missä tarkoituksessa käytät niitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! :)
      Varustepostauksia olen toteuttanut pari kappaletta, mutta ne vaativat kyllä päivitystä ja ovat muutenkin vähän vasemalla kädellä hutaistuja, eli päivitys olisi tosiaan aiheellinen :)

      Poista
    2. Minkä merkkinen tuo sinun sinen takkisi on ja mistä sen olet hankkinut? Se on tosi kiva. :)

      Poista
    3. Se on Equilinen softselltakki, ihan huippu hyvä! :) Tampereen ratsutarvikkeesta olen tämän muistaakseni löytänyt :)

      Poista
  3. Hienoa kuvia, kyllä se Pätkis on vaan upea :)

    VastaaPoista
  4. On se Pätkis vaan hieno! :) Onneksi nyt menee paremmin.

    Koska mahtaa tulla seuraava postaus? Odottelen jo innolla :)

    VastaaPoista
  5. Oi paljon kiitoksia! :) Pakko mun on pian keksiä kirjoitettavaa, kun mulla on näin ihanan aktiivisia lukijoita! :)

    VastaaPoista
  6. Hyvä, että nyt menee sitten paremmin. :) Kuinka paljon olet pikä?

    Toivottavasti uusi postaus tulee pian. Olisi tosiaan kiva lukea erilaisista kuolaimista ja koulukisa luokista, kun tuolla joku sitä aiemmin ehdotti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös sinulle kommentista! :) Yritän viikonloppuna väsätä teille jonkinlaista postausta, katsotaan kuinka onnistun toteuttamaan toiveenne.
      Olen 157cm pitkä (tai lyhyt miten sen haluaakin tulkita ;))

      Poista
  7. Ihanat nuo sinun (tai Pätkiksen) nahkasuojat! Mistä nuo ovat ja minkä merkkiset? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merkistä en ole ihan satavarma, mielestäni noissa lukee vain event, tarkistan vielä ja infoilen sitten tänne jos keksin omiani ;). Tilasin nuo Ruotsista, hintaa oli n.30e. Hinta-laatusuhde on ollut oikein hyvä, ja suojat miellyttävät myös omaa silmääni :)

      Poista