tiistai 24. helmikuuta 2015

Maanantai Toukan tapaan

Heissan! Vihdoin blogin suuri tähti pääsee ääneen, kertomaan päivästään, jo oli aikakin!


Seitsemän aikaan Lihis (Toukan lempinimi Pätkikselle ;)) aloitti ärsyttävän kolistelunsa ja jouduin keskeyttämään kauneusuneni. Tavalliseen tapaan aloitin aamuni venytyksillä, sillä olen kovin notkea ja rakastan aerobicia. Heti aamuvenyttelyn jälkeen palvelijani tarjoili minulle vaaleanpunaisesta kauhastani terveellistä aamupalaa eli litran kokonaista kauraa. Olen yrittänyt tiedustella miksi saan sitä vain litran, mutta palvelija ei kuulemma kommentoi asiaa, idiootti!

Aamuruokailun jälkeen joudun odottamaan järkyttävän kauan, ehkä kolme minuuttia, että minut suvaittiin viedä ulkoilemaan. Onneksi sentään pääsin ulos ennen tarhakaveriani, sillä viimeinen en suostu ikinä olemaan! Ulkona odotti muutama heinäkasa, jotka oli ripoteltu ympäri meidän suurta tarhaa. En ole ikinä ymmärtänyt miksi se ruoka täytyy levitellä ympäriinsä, mun ihmiset ovat selvästi hyvin epäsiistiä porukkaa!


Aamupala oli syöty loppuun noin kymmenen maissa ja seuraava ateria tarjoiltaisiin vasta hieman ennen kahtatoista. Jouduin siis viihdyttämään itseäni syömällä kuusia ja vaeltelemalla ympäri tarhaa. Onneksi kaverini liittyi seuraani ja kiertelimme reviiriämme yhdessä. Matkalla koimme hirvitäviä vaaroja, mutta onneksi kaverini kulkee pelottaviin paikkoihin aina edellä, ei sillä että itse pelkäisin, mutta ihan vain varmuuden vuoksi.


Onneksi kahdeltatoista palvelija tajusi valtaisan nälkäni ja toi meille lounasta. Odotin portilla todella malttamattomana ja yritin näyttää kovin ylväältä palvelijan lässyttäessä kuinka suloinen olen. Ei sitä tarvitse aina toistella, olen maailman kaunein otus, kyllä minä sen tiedän!

Joskus suuressa nälässä olen joutunut järsimään tätä lankkua, mutta VAIN hätätilanteissa!
Lounaan söin tapani mukaan rauhallisesti, ruoka ei ole minulle niin suuri intohimo kuin esimerkiksi Pätkikselle. Lisäksi tiedän, että liika syöminen lihottaa, mikä on tietysti kamalaa. Linjoistaan on pidettävä hyvää huolta!

Lounaan jälkeen hengailin ulkona hetken, kunnes palvelijaratsastajani tuli noutamaan minua töihin. Kävelin innoissani häntä vastaan portille, jospa tänään olisi vaikka valmennus! Päädyin kuitenkin yksin talliin, ja sain ylleni maastoratsastuskamat, valmennusta ei siis ollut tiedossa. Onneksi pidän myös maastoilusta, vaikka viime aikoina en ole saanutkaan irrotella kunnolla... 


Myös ratsastajani oli erittäin tyylitietoinen ja puki satulahuopaani sointuvat punaiset saappaat jalkaansa
Lähdimme noin tunnin mittaiselle maastolenkille, joka huipentui pellolla laukkaamiseen. Alkumatkasta Liisa haukkui minut maailman tyhmimmäksi seitsemän vuotiaaksi, mutta minkä minä sille mahdan, että täällä meidän maastoissa asuu hirveästi petoja ja mörköjä! Aistit on siis pidettävä hyvin valppaina näiden petojen varalta. Kerran puupinon takaa yksi mörkö olikin vähällä hyökätä kimppuuni, mutta nopean laukkaspurttini ansiosta se ei ehtinyt puraista. Liisa ei taaskaan ymmärtänyt tämän "läheltä piti"- tilanteen vakavuutta, vaikka pelastin juuri henkemme!


Pellolla osasin kuulemma kuunnella melko nätisti ja sain kehuja jopa laukasta. Liisa on yleensä inhottavan tarkka, minusta ansaitsisin aina vain kehuja, etenkin laukastani, sillä osaan laukata todella kovaa (sitähän se ratsastaja aina haluaakin)! Peltoilun jälkeen olin aivan hiestä märkä, mutta kalorioita (kyllä, luit oikein) kului varmasti paljon!


Ratsastuksen jälkeen minut hoidettiin prinsessan arvoon sopivalla tavalla. Olin niin väsynyt, että jaksoin seistä paikallani kuin tatti, enkä esimerkiksi pureskellut riimunnaruja, kuten yleensä tapaan tehdä turhautuneena. Liisakin kehui minua kovasti, kun jaksoin käyttäytyä noin hyvin. Meillä on ihan liikaa tälläisia tyhmiä sääntöjä, Liisasta esimerkiksi paikallaan seisominen on kamalan tärkeää, vaikka minusta se on turhin taito ikinä! Mutta kyllä sitä välillä pitää käyttäytyä kuten nuo kummat ihmiset haluavat, vaikka sitten näin kerran vuodessa.


Ratsastamasta minut raahattiin vielä ulkoilemaan. Jaksoin viihtyä ulkona heinien kanssa noin tunnin, mutta sen jälkeen siirryin odottamaan sisään pääsyä portille. Yritin katseeni avulla saada ihmisiä tulemaan luokseni, mutta ne ääliöt eivät millään tahtoneet ymmärtää viestejäni. Lopulta palvelijat tulivat siirtämään minut talliin ja pääsin nukkumaan "päiväunia". Palvelijani tietävät, että ulkoilun jälkeen tarvitsen omaa rauhaa, enkä niin välitä sillittelystä tai muusta lässyttämisestä, toki herkut ovat asia erikseen. Sain siis tänäänkin nukkua rauhassa ja kerätä voimia iltaruokailuun.

Iltapalalle minut herätettiin yhdeksän jälkeen. Silloin sain ensin eteeni heinät, ja samalla palvelijat siivosivat karsinani ja lisäsivät minulle vettä. Heinän syönnin lopetin kuitenkin melko nopeasti, sillä odotin kovasti väkirehuja, jotka sisältävät illalla kauran, kivennäisen, porkkanat ja vitamiinit. Ennen sain iltaisin myös ihanaa greenlinepuuroa, mutta jostain syystä sitä ei ole muutamaan viikkoon kuulunut. Palvelija kertoi syyn olevan jo riiitävän suuri vatsani, johon ei enää kaivata kokoa. Siis mitä? Minäkö muka lihava?! Loukkaannuin tästä kommentista todella verisesti, vaikka tiedän, että Liisalla on tapana moittia meidän "lihavuutta" lähes vitsillä. Kyllä osaakin olla omituisella huumorilla varustettu ihminen!


Kaurat syötyäni ihmiset sammuttivat valot ja pääsen keskittymään heiniini ja nukkumiseen. Aamulla on taas aikainen herätys, sillä Lihapulla potkii kaikki hereille, mikäli ruokkijat eivät ole puoli seitsemän tallin ovella. Itse voisin joskus nukkua jopa pidempään, mutta minkäs teet. Säännöllinen elämänrytmi on kuitenkin tärkeä osa elämääni, etenkin kun tavoitteenani on bikinifitnesstähden ura  tai sitten saatan pysyä ihan kouluratsuna, kuten omistajani ehdotti.

Palaillaan,
Toukka



13 kommenttia:

  1. Hihi, mainio postaus! Varsinainen mimmi tuo Toukka. ;)

    VastaaPoista
  2. Ai että, tämä oli kyllä hauska postaus! :D On sulla kyllä aikalainen hienoleidi siellä kotona ;)
    Lisää tän kaltasia postauksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi paljon kiitoksia :) Tulossa olisi vielä kaksi saman tyyppistä postausta, kertojina Pätkis ja Epeli :)

      Poista
  3. Hauska postaus! :)

    Millaisella kuolaimella ratsastat yleensä? Käytätkö kuinka paljon kankeja? Ja mikä tuo kuolain on mikä Toukalla on noissa kuviaa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Ratsastan Toukkaa ja Pätkistä Sprengenin aurigan-kolmipaloilla, mutta vauhdikkaammilla maastoilla Toukka käyttää pelhamia (kuten kuvissa) kahdella ohjalla, eli voin itse säädellä millon käytän kuolaimen vipua. Toukka ei vielä käytä kankia (kerran se on niihin tutustunut) ja Pätkis käyttää niitä silloin tällöin, kesää ja kilpailuja kohti mentäessä varmaan taas aktiivisemmin :)

      Poista
  4. Minusta olisi kiva jos joskus jaksaisit/haluaisit kirjoitella hieman "syvemmin" noista kouluratsastus puuhista. Kun itse olen alkanut kiinnostua oikeasti tuosta kunnon kouluratsastuksesta ja olisi kiva jos voisit kertoa hieman noista eri kuolaimista ja niiden ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista. Ja kaikesta muusta kuoluratsastuksessa tarpellisesta ja sun muusta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielelläni kirjoittelisin kyllä jotakin, mutta kouluratsastus on käsitteenä niiin laaja, että tarvitsisin hieman tarkennusta, mistä tarkalleen ottaen kirjoittaisin :). Ja se pitää muistaa, etten ole ammattilainen, joten osaankohan pukea tietoani sanoiksi...

      Poista
    2. No esim noista erilaisisa kuolaimista ja niiden ominaisuuksista ja käyttötarkoituksesta. Ja vaikka voisit kertoa hieman noista koulukisojen eri luokista mitä ne suunnilleen sisältävät ja mitä niissä arvostellaan ja ylipäätänsä jotain koulukisoista ja niihin valmistautumisesta (sinun omalta kannaltasi ja hieman vinkkejä jos osaat antaa) Jotain tämän tyylistä olisi kiva kuulla. :)

      Joskus olisi myös kiva lukea jotain treeni vinkkejä. Voisit vaikka kertoa millaisilla ratsastus tehtävillä sinä harjoitat hevosiasi ja itseäsi. :)

      Olisi kiva jos yrittäisit parhaasi mukaan pukea jotain tuon suuntaista sanoiksi. Ei varmastikkaan helppo homma, mutta olisi silti kiva lukea hieman sinun kannaltasi näistä asioista. :)

      Poista
    3. Eikä sen tarvitse olla välttämättä nyt mitenkään erityisen vakavaa, ihan rennosti hieman jos kertoilet niin olisi tosi kiva. :)

      Poista
    4. Kiitos kivoista ideoista, lupaan yrittää kirjottaa jotakin tämän suuntaista :)

      Poista