perjantai 10. lokakuuta 2014

Liisa ja Toukka: 1.vuosi yhdessä

10.10.2014 on Toukan ja minun kavioliiton virallinen "vuosipäivä". Vuosi sitten olin vielä pikkuisen epävarma Toukan suhteen, tulisiko tästä mitään? Olisiko minulla taitoa ratsastaa nuorta, kuumaa ja raakaa suomenhevosta?


Alkuun en tosiaankaan ollut aivan varma. Koeratsastuksessa Toukka oli hyvin vahva, se pukitteli ja laukka oli todella vaikea nostaa ja ylläpitää. Pätkiksen kanssahan me ollaan todellisia sielunkumppaneita, ja kaikki loksahti paikoilleen jo koeratsastuksessa, ehkä siis odotin samaa fiilistä Toukankin kanssa?

Helmikuu 2014, paikoitellen melko jännittynyttä meininkiä.  Ja miten lihasköyhä takapuoli!

Kaikki lähti kuitenkin sujumaan ihan hyvin. Ravissa yhteinen sävel löytyi melko helposti, mutta laukka oli edelleen vaikeaa. Talvella parannettiin yleiskuntoa, harjoiteltiin laukkaa, ja panostettiin perusasioihin. Valmennuksissa käytiim säännöllisesti, ja niistä oli paljon apua. Laukka oli kuitenkin yhä hyvin vaikeaa.

Tässäpä tämä laukka tiivistettynä, ratsastaja heittäytyykaulalle, hevonen on supervino eikä kanna itseään. 
Ja tavallinen "ei näin" esimerkki...

Tässä niitä parhaita ravipätkiä
Keväällä laukka alkoi pikku hiljaa muuttua helpommaksi, ja päästiin näyttäytymään jo ensimmäisissä kilpailuissamme. Toukka käyttäytyi kilpailuissa aina hurjan viisaasti, se oikein nautti esiintymisestä ja teki aina parhaansa pienestä jännityksestä huolimatta. Kilpailuissa olikin ihana käydä, kun hevonen nautti kisatilanteissa niin selkeästi!

Ensimmäiset ulkokilpailut Tampereella, vielä (vähän) jännitti ;)


Kisakausi sujuikin melko mukavasti, saatiin seurakilpailuista ja aluekilpailuista sijoituksia ja kivoja tuloksia. He B:ssä päästiin aluetasollakin useasti jo yli 60-prosentin tuloksiin ja saatiin usein hyvää palautetta hevosen potentiaalista, liikkeistä ja energiasta. Meillä on siis kasassa hienot ainekset seuraavalle kisakaudelle.


Urjala kesäkuu
Janakkala heinäkuu

Kesällä kehityttiin paljon, ihan "vahingossa", jos niin nyt voi sanoa. Laukka sujui pätkittäin kisoissa todella kivasti ja kotonakin koettiin suuria edistysaskelia.



Mutta välillä neidillä kiehuu ihan yli...

 Hyvälle päälle sattuessaan Toukka oli ja on aivan mahtava ratsastaa, mutta vastaavasti se osaa olla uskomattoman hankala! Monet itkut on tullut itkettyä, mutta näin vuoden yhteiselon jälkeen on kyllä todettava, että se on ollut sen arvoista. Jokaikinen päivä opin uutta, nuoren hevosen kanssa toimimisesta, ratsastamisesta ja tammojen kanssa työskentelystä. Jälkimmäinen oli suurin huolenaiheeni jo Toukkaa kokeillessa. Kokemusta löytyi periaatteessa vain oreista ja ruunista, ei niinkään tammoista. Me olemmekin Toukan kanssa hyvin temperamenttisiä tapauksia ja meillä on sukset ristissä hyvin usein. Valmentajani totesi kuitenkin osuvasti, että olemme Toukan kanssa tarpeeksi samanlaisia, hyvin pikkutarkkoja, täydellisyyden tavoitteijoita, jotka eivät halua epäonnistua. Ehkä juuri nämä seikat ovat kuljettaneet meitä eteenpäin?

Suomenratsujen Kuninkaalliset 2014
Tampere syyskuu 2014


Postausta kirjoittaessa ja kuvia katsellessa sitä todella huomaa sen valtavan kehityksen, mikä meidän yhteistyössä on tapahtunut. Samalla voin olla ylpeä myös siitä, että olen onnistunut kehittämään Toukkan "tähän pisteeseen", sen ainoan ratsastajana. Kaikki olisi voinut mennä aivan pipariksi, mutta toisin kävi! Vuoden jälkeen jaksan edelleen hämmästellä tämän hevosen lahjakkuutta, periksiantamattomuutta, asennetta ja innokkuutta. Ei tällaisia tyyppejä tule ihan joka päivä vastaan!
Meidän tarina on vasta aluillaan, mutta toivotaan, että se tulee jatkumaan yhtä onnellisesti.

Kiitos Toukka!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti