tiistai 2. syyskuuta 2014

Täällä taas!

Heippa hei! Jotkut ehkä huomasivat, että blogi oli hetken aikaa piilotettuna. Syy löytyi siitä, että hevosasioissa olin hetkellisesti niin masentunut, etten todellakaan jaksanut edes ajatella blogiani tai sen päivittämistä. Nyt kun fiilikset ovat jälleen hyvät, on aika palata blogin pariin.


Tämä epätoivoisuuteni johtui siis Pätkiksestä. Piehevosmestaruudet esimerkiksi menivät aivan päin persusta. Oikeastaan kaikki alkoi jo ennen kyseistä kilpailuja, Pätkis oli ratsastaessa usein kovin epätasainen ja se aukoi suutaan. Tasaista tuntumaa oli vaikea muodostaa, sillä suun aukominen alkoi jo pienimmästä pidätteestä, vaikka käsi olisi ollut aivan paikallaan. Pätkittäin se oli kuitenkin hyvän(tai ainakin paremman tuntuinen), joten varmaan osittain siksi päätin ilmoittautua piekkarimestaruuksiin). Myöhemmin ajateltuna oli todella typerää lähteä kilpailuihin, etenkin kun tunsin ettei kaikki ole kunnossa, mutta "jos ei koita niin ei voita"...



Kilpailuissa verrytellessä ja rataa ratsastaessa kuitenkin ymmärsin, ettei homma enää voi jatkua tällaisena! Kuten olen useasti sanonut, Pätkis on maailman rehellisimpiä hevosia, eikä se ikinä milloinkaan tahallaan luista töistä tai vastustele tuntumaa ilman painavaa syytä. Radalta tullessani hyppäsin heti kuolaintarkastuksessa alas, näytin tarkastajalle kuolaimet ja lähdin taluttamaan Pätkistä kohti traileria, kokoajan sitä kehuen. Ainoa, mistä voinkin olla ylpeä näissä kilpailuissa on se, että kohtelin hevosta huonon radan jälkeen niin kuin kunnon urheilijan kuuluu. Kiitin sitä kunnolla, enkä missään nimessä ollut sille äreä tai vihainen, sillä tämähän ei periaatteessa ole kuin omaa syytäni(jos syyllisiä nyt ylipäätään lähdetään etsimään). Tämä hevonen on kuitenkin rakkainta mitä minulla on, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Aion siis aina ja ikuisesti tehdä kaikkeni sen puolesta.

Kotona keskityin sitten maastoilemaan kumikuolaimen voimin. Muutama päivä sitten ratsatin pitkästä aikaa riimulla. Ja kappas, kaikki ongelmat alkoivat yhtäkkiä selvitä kuin taikaiskusta! Pätkis hakeutui heti kunnolliselle tuntumalle, molemmilla ohjille. Se liikkui selkä pyöreänä, kantaen, energisenä, aktiivisena takaa, suorana, hyvässä peräänannossa ja ennen kaikkea silmin nähden tyytyväisenä! Olin niin onnellinen, sain varmistuksen sille, että vika on suussa, johon kaikki merkit viittasivatkin. Työnteko on siis Pätkiksestä yhä kivaa ja se tykkää myös työskennellä kanssani. Ette uskokkaan kuinka iso kivi vierähti sydämeltäni! Annan tälle harrastukselle ja hevosilleni kaiken. Treenaan kovasti, hoidan ne joka päivä kavioista korviin parhaan kykyni mukaan ja varmistan, että niillä on kaikki hyvin. Siksi kaikki epäonnistumiset hevosten kanssa tuntuvat niin raskailta. Kun itse antaa hevosille kaikkensa toivoo saavansa jotain joskus takaisin, mutta minulle kuitenkin riittää, että hevoseni on onnellinen.


Nyt Pätkikselle on varattu aika Holopaisen Jukalta, joka on oikea hevosten hammasveho. Jukka sai edellisen hevoseni Touhonkin hampaat aivan uuteen uskoon. Hammaslääkäriin on aikaa enää pari viikkoa, siihen asti ratsastan riimulla ja kumikuolaimella. Jukalta Pätkis saa varmasti Suomen parasta hammashoitoa ja saamme varmasti kaiken kuntoon. Pätkis on suustaan aivan super herkkä, se kehittä helposti jos jonkinmoista piikkiä ja koukkua, ja niiden seurauksena se puree helosti haavoja suuhunsa ja muuttuu omituiseksi ja kipeäksi. Ehkäpä tämä on jälleen syynä? Muutaman viikon päästä ollaan sitten viisaampia!
On niin typerää ettei ilman kuolaimia kilpaileminen ole sallittua! En ole mikään "ilman kuolaimia ja kannuksia"-ajatuksen kannattaja, mutta jos hevonen toimii hienosti ilman kuolaimia, kuolaimetta kilpailemisen tulisi olla yksi vaihtoehto.

Joskus näitä epäonnistumisia tarvitaan, jotta on mahdollista päästä eteenpäin. Nyt vaan toivotaan parasta, eikä pelätä pahinta! Itseni syyttely kannattaa myös varmaan lopettaa, sillä siitähän ei tässä tilanteessa ole apua. Kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu, vai mitä?


5 kommenttia:

  1. Sää kyllä sait siitä piensuokki radasta aiva liia vähä prosentteja verrattuna joihinki muihi keitä siä oli! Katoin ne kaikki radat ja sanon kyllä että suu loksahti auki ku kuulin järjestykse:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en nähnyt muiden ratoja, joten tähän en ota kantaa. Kiva kuitenkin, jos menomme ei sinun silmääsi näyttänyt niin "pahalta" :). Tiedän kuitenkin, että jos Pätkis olisi olut tavallisessa kunnossa olisimme olleet varmasti kärkikahinoissa, sillä Pätkis on vaan niin hieno ;)

      Poista
  2. Hienoa, että ongelman syy on saatu selville, ja Pätkis pääsee piakkoin hamppilääkärille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toivotaan, että saadaan hampilääkäriltä kovasti apua Pätkylän suulle! :)

      Poista
  3. Laitoin bannerin sinun sähköpostiin :)

    VastaaPoista