sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Kisakuulumisia

Mistähän sitä aloittaisi... Me ei siis olla käyty toukokuun alun jälkeen kilpailuissa, ja seuraavat kisat olivat 1.6. Takkulassa. Luokkina toimi kaksi ponien kenttäohjelmaa, He B ja A.

Lyhyesti sanottuna, kisat olivat meidän kohdalla melkoinen katastrofi. Kaikki alkoi jo kisoja edeltävän perjantain valmennuksessa, kun Pätkis oli pikkuisen liian pörhäkkä. Se on siis valehtelematta maailman kilteimpiä oreja, eikä se yleensä hörise ja huutele. Mutta nyt se sitten päätti aloittaa sen. Pätkiä se keskittyi ihan normaalisti ja oli mukava ratsastaa, mutta pienenkin ärsykkeen tullessa sen keskittymiskyky hävisi. Se olikin vaahdossa jo ennen valmennuksen alkua.
Keskittymisen taso oli tätä luokkaa ;)
Kisapäivänä se oli jälleen hyvin tarkka ympäristöstään ja hörähteli milloin millekkin. Pätkis ei siis todellakaan pidä itsestään suurta meteliä, mutta sen keskittyminen häviää heti, kun se aloittaa röhisemisen. Tästä johtuen en saanut sitä kuulolle kummassakaan verryttelyssä. Se oli välillä ihan ok, mutta seuraavassa sekunnissa se seurasikin jotain toista hevosta katsellaan ja puhisi sen perään. Radalle ei menty hyvillä fiiliksillä, eikä sieltä tultu hyvillä fiiliksillä. Onneksi Pätkis hirnui vain ennen ja jälkeen radan(tätäkään se ei tee normaalisti), ei sentään sen aikana. Radat olivat epätasaiset, eikä se heppa juuri keskittynyt. Prosentteja B:stä 57 ja risat ja A:sta huimat 53,3%. Ja kuten saatatte arvata, eipä jäänyt näistä kisoista hyvä mieli, pikemminkin surullinen ja pettynyt.

Toissapäivänä käytiin taas seikkailemassa Korpilahden Ratsastajien aluekoulukilpailuissa. Luokkana oli siis He A. Ne olivat ilta-aluekilpailut ja ratsastin itse vasta seitsemä aikaan. Matkalla kisapaikalle alkoi aivan tajuton ukkosmyräkkä, välillä salamoi, välillä paistoi aurinko ja välillä vettä tuli kuin saavista kaataen. Tästä syystä kisan verkka ja radat muistuttivat lähinnä mutavelliä. Ukkonen onneksi loppui ennenkö lähdin verryttelyyn, joten sateelta säästyttiin, mutta mudalta ei! Verkassa tein vain pakolliset asiat, sillä se oli niin liukas ja raskas. Pätkis toimi ihan ok:sti, vähän se oli taas puheliaalla päällä. Sain kuitenkin pörinäenergian melko kivasti "talteen".

Odotellessani vuoroani, en edes uskaltanut ravata odottelualueella, se oli niin mutainen ja liukas, vaikka ei se radan pohjakaan paljoa parempi ollut. Ennen lähtömerkkiä keventelin muutaman kierroksen, jotta sain Pätkikse rennoksi. Oikein yllätyin miten rento se oli vielä aitojen sisäpuolellakin!
 Radalla sama rentous onneksi säilyi. Pätkis tsemppasi ja taisteli tuossa mutaliejussa ihan mielettömän hyvin! Se on kuitenkin melkoisen pieni, joten mutaa oli sen korvissa asti. Radalla säilyi mielestäni kiva rytmi, tosin keskiaskellajit jäivät vaisuiksi, sillä Pätkiksen jalat lipesivät muutaman kerran tuon liejun takia, enkä raaskinut pyytää siltä aivan kaikkea. Parempi pysyä vain pystyssä :D


Hevonen liikkui myös melko kivassa muodossa, ja ennen kaikkea oli rehellinen ja reipas. Pitkästä aikaa rataa oli kiva ratsastaa ja tavallaan tuntui että teimme sen yhdessä(ei niin että minä tuuppaan ja Pätkistä ei kiinnosta). Ainoastaan jäi harmittamaan tuo teiden(etenkin volttien ratsastus), sillä menetän huonoilla teillä ihan turhia pisteitä! Parhaiten radalla onnistui pys. ja peruutus, keskiravi?!, vastalaukka ja yksi ravivoltti. käynnistäkin tuli jo edellisiä kilpailuja parempi numero :)
Maailman rakkain Pätkis
Prosentteja kertyi 59,7%, todella kovatasoisessa seurassa. Olin tulokseen oikein tyytyväinen, etenkin kun tiesin, että huolellisemmilla teillä ja paremmalla pohjalla tulos olisi voinut olla paljon korkeampi. Ehdottomasti tulostakin tärkeämpi juttu oli se, että Pätkis oli niin rento, yrittelijäs ja se liikkui hyvässä muodossa. 
Tämä oli ehdottomasti meidän paras rata ja meillä molemmilla oli kivaa! Eivät ne tulokset ja prosentit mitää kerro, tärkeintä on oma fiilis, minä ainakin luotan siihen!

2 kommenttia: