tiistai 8. lokakuuta 2013

Miksi minä harrastan hevosia?

Postaustaukoa on taas kertynyt, pahoitteluni siitä! Pari postausta on onneksi odottamassa kuvia, joten kunnollinen kuulumispostauskin on piakkoin luvassa :).

Meillä on nyt meneillään suuri mullistus hevosharrastuksessa, ja sen innoittamana päätin kirjoittaa mielipide-/pohdiskelupostauksen aiheesta miksi juuri minä harrastan hevosia. Nämä suuret suunnitelmat paljastan vasta myöhemmin, mutta katsotaan päätyykö tämä postaus edes julkasitavaksi, vai kirjoitanko täysin aiheen vierestä ;).

Mistä kaikki alkoi?
Meillä on ollut aina koiria ja olen aina ollut eläinrakas. Eläimiä en ole siis koskaan pelännyt tai joutunut pelkäämään. Ratsastustakin olen harrastanut 5-vuotiaasta. Halusin aina ratsastaa mahdollisimman suurella hevosella ponin sijaan, joten se jos mikä kertoo, etteivät hevoset ja niiden suuri koko pelottaneet pienenäkään. Minua on myös aina kiinnostanut hevosten hoitaminen, ei pelkkä ratsastus. Ratsastanut olen siis jo 10-vuotta,
Miksi en harrasta mitään muuta?
Hyvä kysymys ;D. Ratsastustuksen voi harrastuksena jakaa karkeasti kahteen tasoon:
1. Tuntiratsastajat, ratsastus 1-2kertaa viikossa, ei vaadi sen kummempaa sitoutumista
2. Tätiratsastajat/hoitajat/hevosenomistajat, ratsastavat usemman kerran viikossa ja hoitavat hevosiaan ahkerasti, aikaa kuluu ja sitoutumista tarvitaan aina vain enemmän

Ensin suurin osa aloittaa perus tuntiratsastajina, mutta vuosien päästä monet löytävät itsensä hoitajina tai jopa hevosenomistajina.  Itselleni kävi juuri näin. Pikku hiljaa ratsastus ja hevoset veivät mukanaan ja tallilla tuli vietettyä enemmän ja enemmän aikaa. Tässä yksi ratsastuksen hyvistä
puolista- hevoset vievät mukanaan. Niiden kanssa työskennellessä unohtaa kiireet, murhet ja sterssin!
Loistavia pikkuterapeutteja löytyy siis lähempää kuin moni heppatyttö voikaan aavistaa ;)

Hevoset vievät aina vain enemmän ja enemmän aikaa, ja jossain vaiheessa huomaakin harrastuksen muuttuneen elämäntavaksi. Toki hevosiin kohdistuvaa ajankäyttöä voi rajoittaa(vuokraajat yms.), mutta harva hevosihminen kaipaa välipäiviä mussukastaan.
Usein ihmetellään miksi hevoset sitovat niin kovasti ja kuinka jaksan käydä tallilla jokä päivä tekemässä samat asiat, vuodesta toiseen. Vastaus minulle ihan selkeä. Sain ensimmäisen hevoseni melko nuorena 10-vuotiaana vuokralle ja 11-vuotiaana hevonen olikin oma. Jo tällöin opin (mielstäni melko aikaisin) kuinka vastuu eläimestä ja sen hyvinvointiin liittyvistä asioista on kannettava. Hevostahan voi tietyllä tavalla verrata koiraan. Koiraa ulkoilutetaan ja sen hyvinvoinnista huolehditaan. Koira on kuitenkin useimmiten koko perheen lemmikki, josta huolehditaan yhdessä(enkä sano, ettei asia voisi olla näin myös hevosen kanssa). Koiraa tai hevosta rakastetaan ja siitä tulee tärkeä perheenjäsen.
Toisaalta hevosenpito on ihan eri planeetalta kuin koiran. Kaikki hevosihmiset kuitenkin tietävät että aika jossa koira hoidetaan ei ole puoliakaan ajasta joka kuluu hevosen päivittäiseen hoitoon.
Koira odottaa joka päivä kotona, lämpimässä talossa säällä kuin säällä. Toisin kuin hevonen, joka odottaa tallissa jonne on raahauduttava sateessa ja pakkasessa. Ja jota on hoidettava ja ratsastettava samaisessa sateessa ja pakkasessa.
Hevosta ja koiraa jaksaa siis hoitaa helposti joka päivä, jos ja kun niitä rakastaa. Siitä tulee todellinen elämäntapa, harrastus ei kuvaa sitä enää tässä vaihessa.

Lisäksi hevosenpito vaatii  suunnittelua, aikaa ja rahaa. Ratsastuksen kalleus on monille harrastajille suuri ongelma. Itselläni on käynyt ihan mielttömän hyvä tuuri, että olen saanut omistaa kaksi näin upeaa suomenhevosta. Kaikille ei tule koskaan sellaista mahdollisuutta, joten olen näistä karvakorvista erittäin kiitollinen.

Toinen "ongelma" on aika, jonka pitäisi riittää kouluun, läksyihin, harrastamiseen ja ystävien näkemiseen.
Monet saattavat joutua valitsemaan ystävien ja hevosten väliltä, mutta minä en. Olen saanut kaikki parhaat, läheisimmät ja tärkeimmät ystäväni hevosten kautta. Ilman hevosia ystäväpiirini olisi varmasti hyvin erilainen, sillä koulussa minulla ei ole kovin montaa samanhenkistä ihmistä. Tallilla olen kuitenkin tavannut samanhenkisiä, rehellisiä ja aitoja ihmisiä, jotka toivottavasti pysyvät ystävinäni vielä pitkään. Ja vaikka olen saanut ystäväni hevosten kautta, pystyn keskustelemaan heidän kanssaan muustakin kuin hevosista. Joten he ovat ihan "oikeita" ystäviä, eivät mitään puolituttuja harrastuskavereita.

Yksilö- vai joukkuelaji?
Ratsastus sopii myös lähes täydellisesti luonteeseeni. Ratsastus luokitellaan yksilölajiksi, vaikka se todellisuudessa onkin joukkuelaji, tiimityötä parhaimmillaan. Minusta on parempi harrastaa ja kilpailla "yksin", jotta mokatessaan voi syyttää vain itseään ja vastaavasti onnistuessaan voi olla ylpeä itsestään. Ratsastuksesta joukkuelajin tekee tietenkin hevonen. Kun kilpailu/valmennuspäivä koitaa ja ratsastaja on jännittynyt ja hermostunut, vaikuttaako se hevoseen- todellakin!
Entäpä tenniksessä? Mitä jos pelaajaa jännittää, ja hermostuttaa, jännittyykö tennismaila? Tuskin. Toki jännitys ja hermostuminen näkyy pelissä, mutta se ei vaikuta mailaan millään lailla.
Ratsastuksessa taas on erittäin tärkeää oppia pitämään pakka kasassa ja mieli tyynenä.
Myös pettymykset ovat suuri osa ratsastusta ja koko hevosurheilua. Kilpailupäivänä ratsastajalla voi olla todella hyvämieli, hirveä tsemppi päällä ja silti rata menee poskelleen. Miksi? Siksi koska hevonen on elävä, herkkä olento ja reagoi tarkasti ympäristöön. Aina ei mene nallekarkit tasan, sillä oma hyvä päivä, voi olla hevosen vähemmän hyvä päivä (jos ymmärrätte mitä tarkoitan ;)). Tämä jos mikä tekee tästä haastavasta lajista vieläkin vaikeamman. Ratsatuksen ansiosta olen oppinut kantapään kautta, hyvin nopeasti, että pettymykset kuuluvat tähän lajiin ja ylipäätään koko elämään.

Pettymysten vastapainona ovat tietenkin onnistumiset. Lukuisten pettymysten ansiosta oppii nauttimaan pienistäkin edistysaskelista ja onnistumisista. Ei kannata huomioida vain suurta menestystä, vaan myös ne kaikista pienimmät onnenhetket. Niin tässä lajissa jaksaa pitkälle.
Tiivistettynä: Rakastan ratsastusta ja hevosia, koska laji on niin haastava, siinä on monia mahdollisuuksia ja sen avulla oppii mielettömästi uutta- ihan kaikesta! Lisäksi ratsastaessa saa työskennellä maailman ihanimpien eläinten kanssa♥

Pahoittelen sekavaa tekstiä, toivottavasti  ymmärsitte mitä ajan takaa :). Kuulisin mieluusti myös lukijoilta miksi te harrastatte hevosia?

4 kommenttia:

  1. Mahtava postaus! Pystyin pitkälti samaistumaan vaikkei se oma nimi komeilekkaan jonkun hevosen papereissa ;)

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus, pitkästä aikaa! :3 Aloitin ratsastuksen 1-luokalla heppakerhossa, ja siitä se sitten tähän asti on jatkunut. Olen harrastanut ratsastusta lähes 5 vuotta, yhden vuoden satunniasesti, nyt taas säännöllisesti. En aio luopua tästä harrastuksesta koskaan! En kyllä omista hevosta, mutta silti :3 Pusuja P:lle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, ratsastus on aivan ihana laji :). Pätkis kiittää <3

      Poista