keskiviikko 21. elokuuta 2013

Oriveden kansalliset koulukisat-täydellinen epäonnistuminen!

Lukijamäärä sen kun kasvaa ja postaukset vähenevät, ei mene ihan parhaalla mahdollisella tavalla tämä meikäläisen bloggauskaan ;D! Tämä postaus on valitettevasti kuvaton, joten yritän tiivistää asiani ja välttää romaanin, katsotaan onnistunko!

Takaisin aiheeseen, eli 10-11.8 kilpailtuihin Oriveden kansallisiin koulukilpailuihin. Ratsastin molempina päivinä suomenhevosille avoimen luokan, He A:1 ja He A:2. Molempina päivinä Pätkis oli verkassa oikein kiva, ja itsekkin ratsastin ihan kelvollisesti, enkä vain matkustellut. Radalla koettiin kuitenkin kauhun, katastrofin ja epäonnistumisen tunteita ihan riittävästi... Radalle(molemmille) mennessä P jännittyi, lopetti pohkeen kuuntelun ja suojautui omaan kuplaansa, jossa se "pomppi" radan läpi. Molempina päivinä prosentteja ihanat 55%.

Miten tästä siis eteenpäin, mikä oli syynä?
Jep, sen kun tietäisin! Omasta mielestäni en itse jännittynyt tms, se on tietenkin mahdollista, että
A) Puristin jalalla, käytän sitä "väärään kohtaan"
B) Pidin liikaa ohjista
C) Jotain muuta.
Yritin olla pitämättä ohjista ja puristamatta, mutta noihin virheisiin olen voinut syyllistyä lähes huomaamattani. En yleensä pidä mitenkään reilua tuntumaa, joten en usko, että jäin vetämään taaksepäin. Uskon, että ongelmaa on etenkin pohkeissa. Suurin niistä on ehdottomasti se, ettei Pätkis reagoi pohkeeseen eikä edes kannukseen radan aikana. Kannuksena meillä on pallopäät, joilla on pituttaa max 2cm, eli suurista piikeistä ei ole kyse :). Tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että pystyn ratsastamaan radan siististi alusta loppuun, enkä nyplää ohjia tai paukuta pohkeilla, tätähän näkee junnuilla ja poneilla harmittavan usein. Täydellinen enkä edes hyvä ole minäkään, joten virheitäkin teen valtavasti!

 Ihan ehdottomana läksynä otan kuitenkin tuon pohkeelle herkistämisen! Normaaleissa tilanteissa P reagoi pohkeeseen kyllä, joten mistään turtumisesta ei pitäisi olla kyse. Siispä herkistelyä ja reagtionopeutta, eiköhän niillä eväillä päästä  jo melko pitkälle :) Herkistän sitä jalalle vaikka koko talven, jos se on siitä kiinni!

Onneksi kyse ei olisi siitä, ettei He A sujuisi meiltä, tai olisi huippuvaikea, ei sentään. Pätkis tekisi kaikki A:n asiat nopeastikin peräkkäin, mutta kun vauhti ja energia häviävät, liikkeet jäävät vaisuiksi ja löysiksi. Pätkis pääsee myös pitenemään kilometrin, kun en saa sitä puolipidätteillä ja pohkeella lyhyemmäksi.
 Teorioita on monia, mutta suurin syy on juurikin tuo vauhdin hiipuminen joka pudottaa numeroita hirveästi. Se että johtuuko se hevosen jännittämisestä ja jostain viastani onkin sitten arvoitus...
Nyt täytyy vain toivoa parasta ja pelätä pahinta! Yritän nyt kerätä itseni ja maailman hienoimmam piekkarini ja selvitä lauantain kilpailujen parista koululuokasta :) Tuomarit pitivät meitä kuitenkin lupaavana parina, joten eiköhän me tästä vielä nousta!

Siispä leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;)! 
Pitäkää meille peukkuja! 
Maailman paras Pöksä❤

2 kommenttia:

  1. Kiitti nimmarista! Pusuja pöksälle<3 Ja harmi kun ette sijoittuneet, mutta onnea silti! (Loimihaan Loikkia tarkoitan) Olen siis se sama henkilö, joka kyseli tuletko Loimihaan Loikkiin ja se sama joka tuli nimmaria kysymään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulitte moikkaamaan! :). Kisoista jäi ihan hyvä fiilis, ensikerralla paremmin! :)

      Poista