perjantai 9. elokuuta 2013

Mitä meille kuuluu, miten meillä sujuu?

Enpä ole  pitkään aikaan saanut tehtyä postausta, josta selviää, miten meillä menee ja mitä meille kuuluu :). Jospa nyt olisi kunnon kuulumis- ja kehityspostauksen aika!
Pöksän jalat on niin ihanat♥! Kuvat (c) Siiri, kiitos!
Eli alkukauden kisat sujuivat aika vaihtelevasti, mutta paremmin kuin viime vuonna. He B:stä ei olla saatu tänävuonna alle 60%-tuloksia, ja viime vuonna yllettiin tuonne 60 vain pari kertaa. Lisäksi viime vuonna He A:stä ei voinut odottaa yli 56% tuloksia, toisin kuin nyt. Selkeää kehitystä on siis havaittavissa silläkin suunnalla ;)
Nyt olen löytänyt yhdessä valmentajien kanssa hyvän tyylin ratsastaa Pätkistä, joten luulen(tai ainakin toivon), että sen avulla saadaan homma rullaamaan myös kilpailuissa.

Valmennuksellisesti minulla on nyt ihanan tilanne, kun pääsen kahden huippuvalmentajan tunneille säännöllisesti. Valmennukset täydentävät hyvin toisiaan, sillä Rosali ja Anna keskittyvät melko paljon samoihin asioihin, ja sopivasti erilaisiin asioihin. Suurennuslasin alla on kuitenkin ollut istuntani. Istunta vaikuttaa ihan hirveästi hevoseen ja ihan koko ratsastukseen, sen olen kyllä huomannut ;).
Videolta kaapattua kotitreeniä ;)
Istun siis ihan perussiististi, istunnasta numerona on koulupöytäkirjoissa yleensä 6.5 tai 7(yleisemmin 6.5). Käsien asennon kanssa oli ongelmaa, ja ryhdilläkään en pääse kehuskelemaan. Suurin ongelma on kuitenkin se maaginen katse! Sitä niin mielellään tuijottelisi hevosen päätä ja katselisi että kulkeeko se nyt peräänannossa ja onko kaikki muuten hyvin. Pään tuijottelussa ei kuitenkaan  ole mitään positiivista, sillä enpä usko, että kukaan voi  pelkästä hevosen päätä katselemalla olla varma liikkuuko hevonen selän läpi, aktiivisena takaa ja hyvin peräänannossa. Katse aiheuttaa varmasti monia ongelmia istunnassakin ,sillä itselläni paino lähtee harhailemaan helposti väärään suuntaan, kun katselen usein esim. alas oikealle.
Olen jo useamman vuoden tiedostanut kyseisen ongelmani, mutten ole korjannut sitä tarpeeksi sitkeästi. Nyt otan itseäni niskasta kiinni, ja petraan katseeni kanssa. Onneksi en taida olla ongelmani kanssa yksin, uskon että jokainen syyllistyy ennemmin tai myöhemmin niskan tuijotteluun. Siispä oma katse ylös, niin vältytään samalla turhilta törmäyksiltäkin ;D
Esimerkillistä niskaan tuijotusta!
Toinen ratkaiseva tekijä ratsastuksessani on se, etten saa jalkojani hevosen ympärille! On todella vaikea pyytää hevosta liikkumaan eteen, kun omat jalat ovat auttamattomasti liian lyhyet, eivätkä ne yllä kuin 10cm satulan siipien alapuolelle. Käytä siinä sitten pohjetta ja pyydä hevosta liikkumaan eteen... Onnettomat jalkani eivät siis helpottaneet istumistani ;)
 Lisäksi Rosali ja Anna yrittivät jokaisella tunnilla saada minut istumaan kunnolla, syvälle satulaan, takajalkojen päälle. Tärkeää oli siis nostaa katse ja leuka ylös, painaa jalat alas ja vain ja ainoastaan istua. Istuminen oli kuitenkin todella vaikeaa! Satula pyöri puolelta toiselle ja itse puristauduin kiinni satulaan. Samaan aikaan oikea laukka muuttui huonommaksi, vaikka ravi sujui paremmin kuin koskaan...
Anna sitten huomasi, että vika oli satulassa. Itsekkin olin aavistellut, ettei satula ollut enää täydellinen P:n selkään.
Satula osoittaituikin liian leveäksi ja se painoi jopa pikkuisen Pätkiksen selkärankaa. Satula lähti siis vaihtoon. Anna oli myös sitä mieltä, että en saa satulasta tarpeeksi tukea istumiseen, ja siivet ovat jaloilleni liian pitkät. Lisäksi tuon Stubbenini istuin on ihan pulkan mallinen. Anna on itsekkin todella lyhyt, joten hän tiesi heti miltä minusta "isossa satulalassa" istuminen tuntuu. Satula oli siis minullekkin yksinkertaisesti liian iso. Sainkin kokeilla Annan superihanaa Butet-koulusatulaa, jossa istuminen oli ihan erilaista! Myös hevonen kulki paremmin, kun satula oli sopivampi.
Saimme onneksi melko nopeasti Tiina Sunin satula-autoineen paikalle. Pätkiksen selkä osoittautui yllättävän haastavan malliseksi, vaikka Pätkis ei ole takakorkea ja sen selkä on melko suora.
Tiina totesi, ettei sen selkään löydy sopivaa satulaa jos sinne ei laita karvaa alle. Mittatilauksena saattaisi saada, mutta siinäkin on riskinsä.
Karvan kanssa löytyi kolme hyvin sopivaa koulupenkkiä, musta ja ruskea Passier ja ruskea Butet. Molemmat Passierit olivat ihan karmeita, liian isoja ja liukkaita. Pätkiskääm ei tuntunut niiden alla kovin hyvältä.
Onneksi tuo tummanruskea Butet oli täysosuma! Hevonen liikkui hyvin sen kanssa, ja lyhyiden siipien ansiosta sain jalkani kunnolla hevosen ympäri! Voi sitä tunnetta kun pohje osui kunnolla
kylkeen ja hevonen reagoi siihen!♥
Myös istuin oli ihanan syvä ja pehmeä. En olisi ikinä uskonut, että saisin itselleni noin ihanan ja hienon, tummanruskean, laadukkaan  ja lyhytsiipisen koulusatulan. Tuossa satulassa on todella ihana istua, vaikka ei se istuminen ilmaiseksi tule siinäkään. Tärkeintä on että satula on minulle ja hevoselleni sopiva, ja meillä on satulan osalta kaikki edellytykset hyvään istuntaan. En ole koskaan arvannut, miten suuri merkitys satulalla on istuntaan. Eihän sillä voi kaikkia istuntavirheitä korjata, eikä pidäkkään voida.
En siis kannata mahdollisimman kalliin satulan ostoa, en missään nimessä. Jokainen tietää itse parhaiten mikä satula omalle ponille ja pepulle sopii ;)
Huonoja, kuvia, mutta upea se on! ♥

"Ranskalainen laatusatula, legenda jo eläessään", näin buteen sen tuote-esittelyssä, ja tottahan se on :D

Sitten lyhyt katsaus Pätkikseen. Uuden satulan myötä kaikki on muuttunut paremmaksi, jopa tuo oikea laukka!
Olen yrittänyt ratsastaa Pätkistä nyt matalaan muotoon, niin että se on aidosti, rehellisesti peräönannossa. Annan sanojen mukaan hevosen tulisi olla kuin muovailuvahaa, jota voi itse muokata mieleisekseen. Tämä "tapa" ratsastaa, on sopinut meille oikein hyvin, sillä Pätkis on vihdoin kunnolla läpi ja käyttää selkäänsäkin paremmin. Raviin ja laukkaan on saatu kiva tahti ja tasapaino ja Pätkis tuntuu jo aika symmetriseltä, eikä puolten välillä ole enää niin suuria eroja. Vanhan satulan takia P:n ristiselkä meni hieman jumiin, mutta sain Rosalilta ohjeeksi tehdä paljon väistöjä, ja niiden sisällä temponmuutoksia(tavallaan "työntää" Pätkistä isommille ristiaskelille), näin saan myös takapään aktiiviseksi ja liikkeen lennokkaammaksi :).
Rosalin valmennuksesta keskiviikolta, väistöjumppaa :)

Paljon on tapahtunut ratsastuksellisestikin, vielä kun muistaisin kaikki uudet opit ja vinkit. Pienillä askelilla siis eteenpäin, paljon on vielä korjattavaa, mutta on se mukavaa kun kehitystä tapahtuu! :)
Onnittelut kaikille, jotka jaksoivat lukea loppuun asti, romaani mikä romaani ;)
Mielipiteitä saa antaa myös uudesta ulkoasusta, joka on jälleen Iiriksen käsialaa, kiitos siitä! Toivottavasti kukaan ei saa migreeniä tästä valtavasta pilkkujen määrästä ;D!

8 kommenttia:

  1. Ihana postaus, jaksoi hyvin lukea ja uusi bannerikin on oikein pirteä! :) Katselin etttä olette tulossa orivedellekin kisailemaan nyt viikonloppuna, ehkäpä nään teidät livenä;) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos! Orivedellä on hurjan kova taso, mutta toivottavasti saan silti ratsastettua radat joihin voin olla tyytyväinen :)!

      Poista
  2. Olen itse kanssa törmännyt samaan ongelmaan isojen satuloiden ja hevostenkin kanssa. Koulussa ratsastin näytössä isolla pv-tammalla ja jalat tosiaan yletti vain nilkan verran siiven ala-puolelle.. Kommentiksi sain toiselta opettajalta että kantapäät nouse.. Yritäppä siinä tosiaan käyttää pohjetta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Kyllä ne kantapäät siinä väkisinkin tuppaavat nousemaan :D

      Poista
  3. Tuletko Loimihaan Loikkiin kisaamaan? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä päivä, haluun nähdä sut ja Pöksän! oon se sama tyyppi joka aimemmin kyseli että onko P Loimihaasta:)

      Poista
    2. Lauantain koululuokkiin :)

      Poista