lauantai 31. elokuuta 2013

Ikuisesti viimeinen, miksi siis kilpailen?

Otsikossa hienosti tiivistettynä kisakauden päällimmäiset fiilikset. Mikä siinä on, kun kotona sujuu niin kivasti ja kisoissa menee kerta kerralta huonommin. Lähden kisoihin hyvin fiiliksin, tavoitteena(nykyisin vain kaukaisena haaveena) rata johon voisin olla tyytyväinen tai jota ei tarvitsisi hävetä... 

Verkassa Pätkis on oikein tarmokas ja kiva, mutta radalle mennessä se sulkeutuu ja lakkaa kuuntelemasta pohjetta ja ohjaa. Helpon B:n saa ratsastettua tälläisellä hevosella, mutta He A onkin asia erikseen, ainakin suomenhevosen ja melko kokemattoman kilpailijan kohdalla. 
Tätä on nyt tapahtunut niin monen monta kertaa, että sekoan jo laskuissa! Jokainen varmaan ymmärtää, ettei ole mukavaa saada todella heikkoa koulupöytäkirjaa käteensä ja lukea viittäsataa kertaa samaa virttä: "Sympaattinen hevonen, jonka tulisi liikkua paljon aktiivisemmin eteenpäin". 
Mutta kun hevonen on niiin pirun hieno ja upea, ja OSAA liikkua eteenpäin! Millä sen saisi siirrettyä sinne kouluaitoihin? Tästä tiedosta olisin valmis maksamaan miljoonia!

Ei kai tässä auta muu, kuin kokeilla IHAN kaikkea ja toivoa parasta ja opetella ratsastamaan. Onhan mulla ja Pätkiksellä vielä aikaa, eli ehkä meillä on vielä toivoa. Lisäksi on hankala siirtyä helpompiin luokkiin kun alla on kansallisia startteja ja He A sijoitus. Siis jälleen kerran, leuka rintaa, treenaamaan, kilpailemaan ja kohti uusia pettymyksiä! 

Vielä paluu kysymykseen miksi kilpailen. Tähän en todellakaan tiedä yhtä selkeää vastausta. Olen tietenkin tosi kiitollinen siitä, että ylipäätään saan kilpailla. Olen kuitenkin todella kunnianhimoinen ja tietyllä tavalla kilpailuhenkinen, joten tässä se kai näkyy. Haluan käydä kilpailemassa, silläkin uhalla että saan huonoja tuloksia. Kilpailemisen lopetus ei siis ikinä milloinkaan ole oikeasti käynyt mielessä. Painavin syy kilpailuintooni on kuitenkin maailman hienoin ja rakkain hevoseni. Kyllä me vielä tästä noustaan, kun mukana on mamman oma tsemppari-jännittäjä, maailman paras Pätkis❤

6 kommenttia:

  1. Tuttua.. Meillä ongelmana myös kun mikään ei meinaa onnistua aitojen sisäpuolella, kotona poni kulkee tosi hienosti, mutta kun päästään kisapaikalle on tilanne niin jännä että rentous on aivan vieras käsite ja rata mennään pää pilvissä. Tosin en ole edes viitsinyt ilmottautua tuon kanssa luokkiin jossa siltä vaadittaisiin hyvää muotoa, sillä se on vielä kaukainen tavoite meillä :D
    Mutta meillä auttanut hiukan että mennään kaksi luokkaa päivässä, ensin helpompi jossa varaa mokailla ja sen jälkeen hiukan haastavampi "enemmän oman tason" rata. :-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kokemustesi jakamisesta :). Meillä ei ole peräänannon/muodon kanssa ongelmia, vaikka se tietenkin kärsii, kun hevonen jää reilusti pohkeen taakse. Kovasti tsemppiä teillekkin, inhottava sanoa näin, mutta eiköhän se siitä ajan kanssa korjaannu :)!

    VastaaPoista
  3. Oletko kokeillut antaa jonkun vaativan tason kisakonkarin kokeilla Pätkistä kilpailutilanteessa? Ehkä tällaisella kokeiluilla saisit itse vinkkejä miten saada hevonen paremmaksi kilpailutilanteessa ja hevonenkin saisi "rohkaisua" ratsastajalta, jolla on paaaljon kokemusta kilpakentiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tämä on seuraava suunnitelma ja toteutuukin mahdollisimman pian :).

      Poista