maanantai 29. heinäkuuta 2013

Millainen hevosenomistaja olen osa 2

Edellisessä postauksessa kerroin siis yleiset tallirutiiini, ja hiukan siitä millainen hevosenomistaja olen. Sain kivan kommentin, jossa toivottiin syvempää pohdiskelua samasta aiheesta. Edellinen postaus olisi venynyt huippupitkäksi jos olisin kirjoittanut aiheesta tarkemmin, siispä uusi yritys, nyt hiukan syvällisemmin, katsotaan onnistunko :)

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, minussa(ja varmasti kaikissa muissakin hevosenomistajissa) on heikkouksia ja vahvuuksia. Hevosenomistaja olen ollut yllättävän kauan, ensimmäisen hevosen sain jo loppuvuodesta 2009, eli hevosenomistaja olen ollut jo reilut 4vuotta. Tätä enne Touho oli meillä 5pvää viikossa vuokralla vuoden, eli vastuu omasta hevosesta on ollut jo pitkään. Ihan itseäni kehumatta voin sanoa, että olen kehittynyt hevosenomistajana huimasti näiden neljän/viiden uoden aikana. Vieläkin opittavaa ja korjattavaa on hirveästi, mutta myös hyviä puolia löytyy.
Maailman paras Touho ja minä, ensimmäiset ulkopuoliset estekisat. 70cm, voitto kotiin ja 10s nopeampia aika kuin toiseksi sijoittuneella ;)
Vastuullisuus
Hieno ja tärkeä sana jokaiselle eläimen omistavalle. Eläimestä on jaksettava kantaa vastuu ja sitä on hoidettava vuoden jokaisena päivänä, vaikka ulkona sataisi puukkoja. Itse en muista yhtään päivää, jolloin en olisi halunnut lähteä hoitamaan ja ratsastamaan hevostani, ja joku olisi joutunut minua käskemään. Ei, niin ei ole käynyt, enkä usko että koskaan käykään. Tiesin jo 11-vuotiaana, että jos hevonen otetaan, on siitä huolehdittava. Lisäksi olen aina rakastanut eläimiä ja etenkin hevosia, joten minä saan mennä tallille, enkä koskaan "joudu" lähtemään sinne. Lisäksi en ole kovin mukavuudenhauluinen, joten ilmalla ei ole minulle kauheasti väliä. Tietekin on mukavampi treenata tai käydä maastossa kun aurinko paistaa ja on sopivan lämmin. En siis väitä rakastavani sadetta, mutta lähden kyllä sateessakin ratsastamaan :)
Ylihuolehtivaisuus/kuri/tarkkuus
En löytänyt tähän sopivaa sanaa, enkä osaa sanoa onko tämä heikkous vai vahvuus, ehkäpä
molempia? Olen tosi tarkka siitä miten talutan Pätkistä ja miten se on käyttäytyy hoidottaessa. Kuten kaikki tietävät, se on huippukiltti ori, ja kayttäytyy kilpailuissa paremmin kuin kotona ;). Pidän silti tärkeänä sitä, ettei se hypi nenälleni, eikä keksi mitään omia "juttujaan". Talutan sitä siis tarhasta ketju leuan alla, tai "villinpinä kausina" ketju suussa. Tallissa on helpompi taluttaa ketju suussa,sillä Pätkis on taitava nykäisemään taluttajan mukansa haistelemaan jotain karsinassa olevaa hevosta. Tätä se ei tietenkään saisi tehdä, mutta joinain päivinä kiusaus on hyvin suuri ;)
Syötellessä meillä on käytössä Eskadronin Control Safety-riimu, jossa on kiinteä ketju turvan ympärillä.
Karsinassa olen tarkka vain siitä, ettei Pätkis roiku karsinan ovella, sillä karkaamisen riski on todella suuri! Se osaa onneksi peruuttaa ihan pienestä kosketuksesta. Lisäksi se potkii herkästi oveansa, joten sen karsinanovessa on ketju varmistuksena siitä, ettei se pääse karkuun. Karkuun se on päässyt kaksi kertaa, ensin harjoittelijat unohtivat ketjun auki ja toisella kerralla kengittäjä. Nyt lähes kaikki muistavat ketjun tärkeyden ja se pysyy aina kunnolla kiinni!
Etenkään orin  kanssa en haluaisi turhia riskejä ottaa, joten karsinasta se ei saa rynniä eikä roikkua hoidettaessa karsinan ovella. Lisäksi en koskaan päästä sitä käytävältä vapaana karsinaan, tai hoida sitä vapaana käytävällä tms. Orin kanssa nämä ovat ihan itsestään selvyyksiä, mutta mielestäni niitä tulisi noudattaa kaikenlaisten hevosten kanssa. Näissäkin tilanteissa sattuu onnettomuuksia, enkä usko, että kukaan haluaa hevosensa loukkaantuvan, etenkään tälläisessä "turhassa", omalla toiminnalla vältettävässä tilanteessa. Itsekkin harrastin tätä Touhon kanssa, koska se oli niin kiltti. Se johti kuitenkin pikkuruiseen vaaratilanteeseen, joka ei sinänsä ollut vakava tai vaarallinen, mutta sain kuitenkin itselleni ison mustelman poskeen(joka ei muuten lähtenyt ihan helpolla!) ja samalla Touhokin karkasi. Nyt olen kuitenkin viisaampi, ja vanhempi, ja oppinut ettei tälläistä kannata harrastaa.

Äkkipikaisuus
Olen todella tarkka, ja kunnianhimoinen. Tästä seuraa suurin heikkouteni, äkkipikaisuus. Hermostun helposti ratstaessa, kun jotakin asiaa toistetaan miljoonatta kertaa ja se ei silti suju! Ja ei, en hemostu hevoseen, niinkuin useimmat luulevat. Hermostun itseeni, kun en osaa tehdä asiaa paremmin tai niin että hevonen ymmärtää mitä tarkoitan. Tätä puolta inhoan itsessäni ihan hirveästi, mutta kehitystäkin on tapahtunut. Näin käy enää harvoin, eikä Pätkis kärsi siitä, se varmaan ihmettelee mitä tuo hullu tuolla selässä yrittää tehdä. Pätkis ei loukkaannu, mikä onkin yksi reilun oripojan hyvistä puolista! Tamman kanssa sukset menisivät varmasti heti ristiin...
Onneksi opin parantamaan tapani! Ilman kunnianhimoa, ei kuitenkaan synny tuloksia...

Hevosen kiittäminen
Hevosen kiittäminen ratsastaessa, ja kaikissa muissa tilanteissa on hyvin tärkeää. Itse kiitän hevosta ratsastaessa rapsutuksella/silityksellä ja ohjista myötäämisellä. Itsekseni ratsastaessa anna usein Pätkikselle ihan vapaat ohjat ja pienen huilitauon, kun se on suoriutunut pyydetystä asiasta hienosti. Kiittämine on tärkeä osa motivaation ylläpitämistä, ja onhan hevosestakin tärkeä saada "palauttetta" työstään(eikä tehdä samaa asiaa viittätoista kertaa peräkkäin, ilman pienintäkään kiitosta). Jos jokin asia ei suju, osaan(nykyisin, ennen en osannut ja toistin samaa ihan liian kauan. Siinä alkoi jo hevonenkin ihmetellä, mitä ratsastaja haluaa) etsiä pieniä onnistumisia ja kiittää hevosta niistä, näin hevonenkin jaksaa jatkaa yrittämistä. Itse lopetan myös ratsastuskerran onistumiseen, näin molemmille jää parempi fiilis, kun päälimmäisenä mielessä on onnistuminen ja sitä seurannut kiittäminen.En usko, että hevosta voi kehua liikaa, joten rapsutelkaa rakkaitanne kunnolla kun ne tekevät jotain oikein :)

Täydensikö postaus edellistä? Huomaatteko itsessänne jotakin samankaltaisia piirteitä? Oletko samaa mieltä kanssani, vai ovatko mielipitteenne erilaiset? Oliko postauksessa mitään järkeä, jaksoitteko lukea? Kommentoikaa! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti