perjantai 24. toukokuuta 2013

Ei mennyt niinkuin elokuvissa...

Siispä vastoinkäymisten perään lisää vastoinkäymisiä.

Keskiviikkona 15.5 lähdin tavallisesti ratsastamaan. P oli edellisenä päivänä ollut hieman jäykkä, joten ajattelin ratsastaa sen kunnolla läpi. Ensimmäiset raviaskeleet ottaessa huomasin kuitenkin ettei kaikki ollut kunnossa. Käynti oli puhdasta, mutta ravissa ja etenkin kaarteissa Pätkis ontui selkeästi. Itku kurkussa näytin sitä sitten meidän ratsastuksenopettajalle, joka totesi vasemman etusen olevan hieman turvoksissa jalan alaosassa. Talutin Pätkiksen sitten talliin, kylmäsin jalan, ja lähdin syöttelemään sitä(ja keksimään jalasta mitä pahimpia teorioita ).
Pidin P:tä levossa perjantaihin asti, ja kylmäilin jalkaa kolme kertaa päivässä. Perjantaina meidän vakioeläinlääkäri tuli katsomaan jalkaa. Pätkiksen jalka oli turvoksissa vuohisnivelen kohdalta, mutta se ei ontunut käynnissä, ja ravissa vain 1/5. Kuitenkin kaarteet(etenkin vasemmalle) olivat hankalia, ja P ontui selkeästi. ELL ei taivuttamut jalkaa, sillä todennäköisin vaihtoehto oli venähdys, joka oli tullut tarhassa juostessa(näin keväisin P juoksee höristen aidanvieressä, ei kovaa, mutta jalkoihin katsomatta), jotta venähdys ei pahenisi entisestään. Onneksi Pätkis pystyi kuitenkin varaamaan jalalle painoa, eikä arkonut sitä. Muutenkin se oli ihanan pirteä, eikä vaikuttanut kipeältä. Pätkylä saikin siis kipulääkettä kolmeksi päiväksi ja määräyksen ulkoilla vain sairastarhassa ja talutettuna 15-30min muutaman kerran päivässä. Jos turvotus laskisi, ei tarvittaisi klinikkatutkimuksia vuohisniveltulehduksen/yms. selvittämiseksi, ja kävelytystä jatkettaisiin kaksi viikkoa, jonka jälkeen palattaisiin varovasti asteittain normaaliin liikuntaan.

Lauantaina ja sunnuntaina kävelin kävelemässä kaksi kertaa n.20min lenkin, kylmäämässä jalan kolme kertaa pvässä ja syöttelemässä ja harjaamassa. Vietettiin oikein laatuaikaa yhdessä :).
Tarkoituksena oli käyttää Pätky varmuudeksi klinikalla, jotta voitaisiin varmistaa oliko jalassa jotain. Turvotus kuitenkin laski kokoajan, eikä sitä enää sunnuntaina tuntunut. Maanantaina äiti soitti klinikalle varatakseen ajan, ja iloksemme saimme ajan heti kymmenksi!(äiti soitti vähän yli kahdeksan). Niinpä äiti haki minut koulusta, jossa olin ahkeroinut tunnin ruotsin esitelmää ;). Tallilla nappasimme Pätkiksen koppiin ja suuntasimme nokan kohti Hyvinkään Hevossairaalaa.

Pääsimme nopeasti odottelemaan käytävälle, jossa Pätkis oli pyörtyä kauhusta. Haju oli kieltämättä voimakas, joten Pätkiksen reaktio ei tullut yllätyksenä. Eläinlääkäri Kira Kanerva saapui pian paikalle, ja tutki ensin jalan. Turvotusta ei tuntunut, ja Kira katsoi Pätkiksen juoksua asfalttikäytävällä. Juoksun jälkeen siirryimme juoksuttamaan Pätkistä liinassa, ensin pehmeällä kentällä ja sitten kovalla. Juoksutin kaikki askellajit läpi ja P oli ihan tohkeissaam päästessään juoksemaan :) Se tarjosi innoissaan laukkaa ja ravasi hurjan reippaasti pienelläkin ympyrällä. Tämän jälkeen Kira taivutti Pätkiksen tallissa, eikä siinäkään näkynyt mitään reaktioita. Ainoastaan pihdeillä puristaessa vasemmassa säteessä oli hieman arkuutta.
Taivutusten jälkeen meiltä kyseltiin haluammeko kuvata jalan, sillä siihen mennessä mitään ei ollut tullut esille, ja tämä venehdys vaikutti täysin oikelta diagnoosilta. Jalan kuvaksen takia olimme kuitenkin tulleet, joten rohkea pikku Pätkis siirtyi odottelemaan röntgeniin pääsyä. Kaveri ehti jo hiukan rentoutua, ja höristä muutamalle tutkittavalle tammallekin ;). Röntgeniä ennen se rauhoitettiin, ja sen jälkeen minä jouduin siirtymään penkille pureskelemaan kynsiäni(röntgeniin ei päästetty alle 18-vuotiasta, joten äiti toimi Pätkyn tukena ja turvana).
Iloksemme röntgenkuvat olivat oikein kauniit, eikä niissä ollut mitään poikkeavaa :)! Seuraavaksi P:n jalasta ajettiin karvat ja Kira tutki sen vielä ultralla. Ultrassakaan ei näkynyt mitään, ja jalka oli oikein siisti, huh!
Jalka tänään, ei ole klipattunu kovin kaunis ;)
Jalasta ei siis löytynyt mitään, eikä P ontunut pienelläkään uralla kovalla/pehmeällä, pienelläkään ympyrällä. Lisäksi jalassa ei ollut turvotusta, eikä herkkyyttä, eikä P reagoinut taivutukseen. Kirakin vahvisti diagnoosiksi venähdyksen.
Onneksi vaiva ei johtunut mistään pitkäaikasiesta, tai suuresta vammasta, vaan "harmittomasta" venähdyksestä, johon herkkispoju reagoi ;). Jalkaa oli kuulemma hoidettu oikealla ja parhaalla tavalla, jonka ansioista turvotus lähti laskemaan, eli siis ylihuolehtivaisuus kannatti!
Rauhoituksen jälkeen fiilis ei ollut Pätkiksellä katossa ;)
Tämä viikko on nyt kävelty selästä, ja jalka vaikuttaa tosi hyvältä! P on hirveän innoissaan, kun pääsee "töihin" eli n.40minuutiksi kävelemään. Raviakin se kovasti yrittää, mutta siihen palaillaan vasta ensiviikon maantaina, joilloina aletaan lähentelemään normaalimpaa liikuntaan, mikäli mitään uutta ei ilmene. Muut hevosetkin kiinnostavat jälleen, joten eikähän P ole ihan kunnossa :)
Päässä uusi Eskadronin control safety-riimu, jossa on ketju turvanympärillä. Ostettiin tämä samalla klinikkareissulla. Riimu on kiva apu syöttelyyn, jotta ei tarvitse ketju suussa syödä.
Jatkamme kuitenkin tämän viikon sairastarhailua ja kylmäystä, jotta kaikki menee yhtä hyvin. Nyt toivotaan, että venähdys on selätetty ja pääsemme takaisin treeniin. Sph-koulumestaruudet ovat ihan kohta, joten niihin mennessä olisi mukava toipua, jotta päästäisiin edes starttaamaan tuo junnumestrauus luokka. Aika kuitenkin näyttää, ollaanko ajoissa treenikunnossa(nyt ainakin vaikuttaisi lupaavalta).
Tärkeintä mulle ei kuitenkaan ole kilpaileminen, vaan se, että Pätkis on mulle maailman paras ja hienoin kaveri♥

10 kommenttia:

  1. Et voi arvatakkaan kuinka mun sydän pompahti kun eka katoin et KAKS VIIKKOA KÄVELYÄ. mietin hetken ja si tajusin et voiii ...... Mut jeejee te tuuttekin ehk noihi kisoihi??! JEEEEE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toivotaan, että päästään mukaan :)

      Poista
  2. oi paranemisia pätkikselle! :) onko teillä muuten oma hevoskoppi jolla kuljetatte vai lainaatteko joltain, minkälainen koppi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pätkis kiittää! :) Meillä ei ole omaa koppia, vaan lainaamme kaverini uutta böckmannin comfort-koppia :)

      Poista
  3. Minkä kokoisia loimia Pätkis käyttää?
    Minkä mallinen ja kokoinen koulupenkki sillä on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pätkis käyttää 135cm loimia, se on todella leveä edestä, joten malli täytyy valita sen mukaan, pituudeltaan nuo 135 ovat kuitenkin sopivia :)
      Koulupenkkinä meillä on ruskea stubben, istuin on muistaakseni 17", leveyttä en tähän hätään muista... Estepenkin istuin on koulusatulaa pienempi, Pätkiksellä on ponin selkä :)

      Poista
    2. Kiitti kun vastailit! Mulla on kanssa piensuokki, joka pukeutuu 135 senttisiin loimiin. Meillä onkin nyt edessä koulupenkin etsinsä. Satulan etsintä on vaan ehkä inhottavin osa hepan omistamisessa. :D
      Omalle takapuolelle 16,5" tai 17" olis paras. Toivottavasti löydetään molemmille sopiva :)

      Poista
    3. Kiva että joku piekkari-ihminenkin lukee blogiani!
      Meille ehdottomasti suurin haaste satulan etsinnässä oli Pätkiksen lyhyt selkä :)
      Tsemppiä teille satularumbaan :)!

      Poista
  4. Paljonko klinikka reissu makso? Mietin omanikin tutkituttamista... ei onnu tms mut varmuuden vuoksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tarkalleen en muista, mutta mielestäni tämä ei ollut mitenkään järkyttävän kallis ja osa meni muistaakseni vakuutukseen :)

      Poista